Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
WSOY, 2010
esitellyt 17.5.2010 Tommi Tapiainen
  
"Valinnat tehdään muutamassa sekunnissa, mutta niiden seurauksista maksetaan koko loppuelämä."
   
Italialainen Paolo Giordano on uusi nimi suomennoksien joukossa. Mies on italiainen fyysikko, jonka väitöskirja käsittelee hiukkasfysiikkaan. Siinä sivussa hän on kirjoittanut Premio Strega –palkinnon saaneen ja yli kahdellekymmenelle kielelle käännetyn esikoisromaaninsa Alkulukujen yksinäisyys. Kenties tulevana viikonloppuna hän halkaisee atomin. Sitä odotellessa kannattaa tutustua italiaiseen mielenmaisemaan.
   
Matematiikan tunnilla kaikki oppivat, että alkuluku on sellainen, joka voidaan jakaa vain itsellään ja ykkösellä. Paolo Giordano on päättänyt kirjoittaa kahdesta sellaisesta ihmisestä, jotka ovat yksinäisiä, joutuvat hukkaan ja vaikka olisivat lähekkäin, niin eivät pääse todelliseen kosketukseen toistensa kanssa.
   
Mattia on aiheuttanut kaksoissisarensa katoamisen. Alicen elämän mullistaa hiihtoturma. Heistä tulee alkulukukaksoset. Kummankin elämää hallitsee menneisyyden trauma, joka ei jätä rauhaan koskaan. Kumpikin tuntee olevansa ulkopuolinen omassa ruumiissaan.
  
"Ei hengittämistä voi unohtaa, hän sanoi itselleen. Se on sellainen asia, jota ei voi unohtaa, ja sillä siisti."
  
Giordano kirjoittaa vuorotellan kummankin tarinaa, välillä tarinat yhtyvät ja taas erkanevat. Liian lähelle ei saa päästääkään ketään. Onnellisuuskin on vaarallista. Ihminen on yksikkö, joka toimii parhaiten yksin ja omillaan. Ja kuitenkin, kumpikin tuntee vajavaisuutta ja kaipaa toista puoliskoa.
   
Vaikka romaanin hahmot kumisevat onttoutta, tarina on hyvinkin elävä ja värikäs. Tarinassa liikutaan suurilla loikilla ajasta toiseen. Tyylikeinona se saattaa ärsyttää, mutta on varmaankin harkittu teko. Sellaiset ovat omiaan elokuviin, ja katso, romaanista onkin tekeillä elokuvaversio.
   
Kirjailijan lohduttomuus saattaa tuntua kovin, kovin lohduttomalta. Mutta sellaisiakin tarinoita tarvitaan, ja sellaisiakin tarinoita on. Alkulukujen yksinäisyys tuo bonuksena myös matemaattista kauneuta, jos on sellaisen estetiikan tajua. Ehkäpä otammekin seuraavaksi tavoitteeksi luetella piin likiarvo täsmällisemmin kuin kahden desimaalin tarkkuudella.