Pirkko Saisio: Lokikirja
Siltala, 2011
esitellyt 10.8.2011 Tommi Tapiainen
 
”Turussa, lähellä kaupunginteatteria on puhelinpylväs ja pylväässä ilmoitus: vene myytänänä. Sen nimi on Diana, mutta ei se haittaa.”
 
Hetken mielijohteesta Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo päättävät ostaa veneen. Dianassa on ”paitsi upea kattolamppu ja erittäin heino puinen ruori, myös hyvin kauniit kesäiset ikkunaverhot. Sekä merivesijäähdytin.” Myyjä hyväksyy rouvain tarjouksen ja heistä tulee mahonkiristeilijän onnellisia omistajia. ”Kuinka onnellisia, sitä emme osaa vielä arvatakaan.”
 
Pirkko Saisio, alias Saikki kirjaa Dianan lokikirjaan pariskunnan merellisiä ja muutaman sisävedellisiä seikkailuja. Diana kiitää, tai ehkä yskähtälee, mm. Turun saaristoa, Helsingin edustaa ja sisempänä mm. Saimaata ja Pielistä.
 
”Dianan kuono kiiltää mahongin punaisena. Sisälle tulee vettä entistä enemmän. Mutta sellaisiahan kauniit naiset usein ovat: vähän lahoja sieltä sun täältä.”
 
Saikin ja Honksun merenkulkutaidot ovat vakaalla ja varmalla pohjalla. Niin on usein myös Dianakin, karilla tai ilman. Välillä unohtuu ankkurista solmu ja merikortin selitykset. Naiset ovat tukevasti merihädässä myös kuivalla maalla. ”On paljon hyötyä siitä, että on usein merihädässä. (Ei mene esimerkiksi merihätään liian kauas rannasta.)”
 
”Peräsin ja potkuri on korjattu, mutta naarmuja klommoja on kaikkialla. Toisesta kyljestä puuttuu pala, joka on korvattu vanerilla, mittareista toimii enää yksi, kajuutan ovi repsottaa, ja sellaista pientä.”
 
Pienet kraapaisut eivät tahtia haittaa. Merenkulun lomassa veneen seurue tutustuu saariin, kirkkoihin, paikallisiin nähtävyyksiin kuten kapakoihin. Itä-Suomessa he tapaavat uuden rodun: savolaiset, jotka hoitavat keskustelussa niin kysymisen kuin vastaamisen. Kaikkialle minne he menevätkin, muut päivittelevät lähinnä sitä, että eikö veneessä ole ollenkaan miehiä. Ei pysyvästi.
 
Mukana on useimmiten Saision tytär, laivakoira Elsa, joka ylennetään ensin jungmanniksi ja sitten täkkäriksi. Elsa valmistaa ihania voileipiä: leivän päällä pikkelssiä, hilloa, suklaata ja pastilleja. Toinen matkantekoa aktiivisesti kommentoiva merenkävijä on pehmoeläin Kengu, jolla on oma käsitys emäntiensä toimista.
 
”Osanottajien toivomuksesta jätämme kertomatta mistä kaikesta matkan aikana riideltin ja mitä kaikkea tuli sanottua. Vain sen voinee paljastaa että kaikki oli väärin.”
 
Dianan lokikirja ei ole perinteinen matkakertomus, tietokirja tai romaani. Se on kirjoitettu tikkukirjaimin ja kuvituksena on Saision hulppeita tunnelmakuvia matkoilta. Lokikirja syväluotaa pienen ihmisen haaveita ja ulapalla olevia unelmia, joita kannattaa tavoitella. Elämä ja aallot kantavat. Varsinkin jos ei ole koko ajan turpa rutussa, vaan hilpein mielin.
 
Elsa Saisio esitti Dianan lokikirjaa kesäluentana Radio Suomessa kesäkuussa 2011. Ilmeisesti hänelle ei ole jäänyt suurempia traumoja.