Alison Bechdel: Hautuukoti : tragikoominen perheeni
Like, 2009
esitellyt 2.1.2010 Tommi Tapiainen
   
Joskus kannattaa työntää kätensä sellaiseen mitä ei ole koskaan ennen tonkaissut. Sellainen kasa oli minulle ns. sarjakuvaromaani. Erikseen kumpainenkin olivat tuttuja, mutta ajatus ”romaaninpituisesta sarjakuvasta” tuntui työläältä.
  
Hautuukotikin on omalla tavallaan työläs, mutta nautinnollinen. Alison Bechdel sai teokseen 2007 Eisner-palkinnon, ”sarjakuvien Oscarin”. Eivät palkinneet huonoa.
  
Hautuukodissa asuu isä, äiti, tytär ja 2 poikaa. Alison on se tytär. Hautuukoti on hautaustoimisto. Perheellä on virtahepo olohuoneessa, isä, joka on juuri jäänyt rekan alle. Isän kuolema herättää Alison henkiin ja miettimään elettyä elämäänsä.
   
Lapsuus dominoivan isän varjossa, vanhempien jännitteinen suhde luo puitteet oudolle kasvuympäristölle.Samalla Alison kuvaa kehittymistään kultalusikka suussa syntyneestä itsenäiseksi aikuiseksi. Hän yrittää ymmärtää ja rakastaa isäänsä, sekä miettii tämän motiiveja. Asiat saavat merkityksiä kun isän menneisyydestä paljastuu jotain mikä ei sovi julkisivun koristeeksi.
   
Sarjakuvaromaani sisältää suoria viittauksia kirjallisuuden klassikoihin, mm. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä –romaanisarja tulee käsitellyksi tiiviissä muodossa. Seuraavaksi voikin lukea sen sarjan, jookos?
   
Bechdel kuvaa asioita kylmän viileästi, ikään kuin etäältä pidätellystä. Piirrosjälki on hillittyä, mutta ruutuihin tuntuu patoutuvan niin vihaa kuin rakkauttakin.. Sarjakuvaromaani osoittaa omalla tavallaan ettei suurten tunteiden kuvaamiseen tarvita välttämättä suurta melua.
  
Hautuukoti on koskettava tarina yhden perheen tragediasta, heikkouksista ja vahvuuksista. Tarina ja elämä kantaa.