Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Siltala, 2009
esitellyt 5.10.2009 Tommi Tapiainen
   
Näinä päivinä ihmisen osa ei ole helppo. Kirjailijakin on ihminen, kaiketi, eikä hänenkään osansa ole helppo. Vaikka toisin voisi kuvitella, senkun keksii omasta päästään mitä sylki suuhun tuo. Moisella taidolla pärjäisi varmasti myös matkasaarnaajana ja ehkä jopa pääministerinä.
   
Mutta entäs jos takki on tyhjä eikä ole mistä kirjoittaa? Kari Hotakaisen omasta päästää luoma tai todellisuudesta muokkaama kirjailijahahmo K päättää ostaa itselleen elämän, tarinan jonka hän voi kertoa ja ehkä vähän parannella sitä. Elämän hänelle myy Salme Sinikka Malmikunnas, entinen lankakauppias, jolta ei mielipiteet eikä neuvot lopu.
    
Salme, tuo tolkun nainen, ei ensinkään perusta keksityistä kirjoista. Mitä niillä tekee kun Tiedon portaat. ”Ei ole tarvinnut miettiä, että onkohan totta vai olisiko taas jonkun toistaitoisen kuvitelmaa ja harhaa.” Mutta Salme tarvitsee rahaa, kun on tapahtunut se yksi iso suru.
   
Niinpä Salme kertoo ja kirjailija kirjaa. Saamme tutustua Salmen mieheen ja lapsiin. Lapsienkaan osa ei ole helppo. ”Taas yksi sosiologian opinnot keskeyttänyt törökki, joka vinkuu kun kelakortissa ei ole enää luottoa.”
   
Gösta Sundqvist lauloi aikanaan Unelmista ja toimistohommista. Kari Hotakainen tekee sen omalla tavallaan. Samalla kun hän tuntuu uskovan meidän ihmisten inhimillisyyteen ja hyvyyteen, hän repii yhteiskunnan kappaleiksi ja näyttää turvaverkkojen ohuuden.
   
Huumori ja tragedia kulkevat käsi kädessä Hotakaisen kirjoissa. Ihmisen osaa hän höystää rehevän puheen vastapainona yritys- ja yhteiskuntajargonilla, joka kaikuu tyhjänä. Tämä yhteiskunta taitaa olla rattaitaan varten, ei ihmistä.
   
”Ei mene sanasta sanaan niin kuin kerroin, vaan vähän sinne päin. Tämähän oli minulle selvää siitä hetkestä kun sen kirjailijan kanssa ensimmäistä kertaa puhuttiin.” Kari Hotakainen on osunut keskelle.