Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä
Sammakko, 2009
esitellyt 20.7.2009 Tommi Tapiainen
   
”En halunnut elää tällaisessa maailmankaikkeudessa. Halusin elää holtittomasti ja jättää jälkeeni vain tuhkaa tähän pimeään ja tylsään maailmaan.”
    
Japanilaisillakin on tietysti oma kirjallisuuden Finlandiansa. Se on Akutagawa. Juu, nimestä voi saada mielleyhtymiä sarjakuviin, ja tässä tapauksessa varsinkin mangaan. Oman Akutagawansa on saanut Hitomi Kaneharakin teoksellaan Käärmeitä & lävistyksiä. Kirjan japaninkielinen nimi on Hebi ni piasu ja Japanissa se on julkaistu vuonna 2004.
   
Lui on 19-vuotias kaunis nainen, joka kaipaa elämäänsä sisältöä. Sitä tuo punkkari Ama, joka johdattaa Luin lävistysten ja tatuointien maailmaan. Lui haluaa itselleenkin kaksihaaraisen kielen sekä suuren lohikäärmetatuoinnin selkäänsä.
    
”Tunsin oudon yhdistelmän helpotusta ja kiihkoa, ikään kuin minut olisi samanaikaisesti vapautettu Helvetistä mutta karkotettu Taivaasta.”
   
Kirjassa sattuu. Sattuu kun pistetään piikillä ihoon, nastalla kieleen, nyrkillä naamaan ja tukehdutetaan seksissä. Kipua tuotetaan ja siitä nautitaan. Olisi silti liian yksinkertaista sanoa romaania vain masokistiseksi tai sadistiseksi.
    
Useinhan lävistyksiin ja tatuointeihin liitetään hokema ”kun mikään ei riitä”. Japanissa tatuointikulttuuri on sen verran pitkälle ehtinyttä, että tatuoinnit ovat selkeästi osa identiteettiä. Ne eivät ole kännissä otettuja tribaaleja. Romaania lukiessa saattaa miettiä, mikä kauneus on kunkin katsojan silmissä. Kukin koristelee itseään omalla tavallaan.
     
Käärmeitä & lävistyksiä kertoo kolmiodraaman vähintäänkin levottoman sukupolven nuorten maailmasta. Se maailma koostuu hedonismista, korostuneesta ruumiin kulttuurista sekä henkisestä tyhjyydestä. Siellä suurimpana rakkauden tekona voi pitää että puoliso antaisi tappaa itsensä.
    
Voiko sellaiseen maailmaan tutustumista suositella?