Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows:
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Otava, 2010
esitellyt 9.6.2010 Tommi Tapiainen
   
”Charles Lamb sai minut nauramaan saksalaisten miehityksen aikana, etenkin kirjoittaessaan porsaspaistista. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville perustettiin erään porsaspaistin takia, jonka jouduimme salaamaan saksalaisilta sotilailta, joten tunnen hengenheimolaisuutta herra Lambin kanssa.”
   
Kirjailijatar Juliet Ashton saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn Kanaalisaarelta. Dawsey Adamsilla on kirja Elian valitut esseet, jonka etukannen sisäpinnassa on Julietin nimi ja osoite. Guernsey taas kuuluu Englannille, vaikka sijaitsee noin kivenheiton päässä Ranskan rannikosta. Se oli toisessa maailmansodassa saksalaisten miehittämä lähes viiden vuoden ajan. Sen syvemmälle Englantiin saksalaiset eivät päässeetkään.
   
Tästä käynnistyy varsin metka, ihastuttava ja mielenkiintoinen tarina, joka on luettavissa kirjeiden välityksellä. Kirjailijatar kiinnostuu saarelaisten kirjallisesta piiristä ja pyytää heitä kertomaan lisää. Hän aikoo kirjoittaa heistä artikkelin The Timesiin. Ja niin kirjeitä alkaa virrata mantereen ja saaren väliä.
  
”Kun ne, jotka eivät olleet ikinä ennen lukeneet muuta kuin Raamattua, siemenluetteloita ja Siankasvattajien aikakauskirjaa, tulivat valitsemaan kirjoja, he löysivät itselleen uudenlaista luettavaa.”
  
Pikkuhiljaa suurempi kuva alkaa muodostua. Kirjallinen piiri ei ole vain seurustelukerho, vaan loppujen lopuksi henkisesti tärkeä side saarella. Piirin jäsenet kertovat Julietille arjestaan, lukemisestaan, miehityksestä ja muutoinkin näkemyksistään elämästä.
   
”Minä pidin puheen Brontën tytöistä, kun oli minun vuoroni puhua. En ikävä kyllä voi lähettää teille muistiinpanojani Charlottesta ja Emilystä, koska käytin ne hellavalkean sytykkeiksi, kun talossa ei ollut muuta paperia. Olin jo polttanut vuorovesitaulukkoni, Ilmestyskirjan ja Jobin tarinan.”
   
Samaan aikaan Juliet itse käy kirjeenvaihtoa myös kustantajansa, ystäviensä ja sulhasten kanssa ja tuo toisenlaista näkökulmaa. Tunnelma kirjeissä on peribrittiläinen. Huumori on lämmintä, hyväntahtoista, nokkelaa ja kärkevääkin. Tunteet leiskuvat ja omasta arvosta pidetään tarkasti kiinni.
   
Tietysti saarelaisten joukosta löytyy se klassinen hapannaama, joka varoittaa Julietia useammin kuin kerran kirjoittamasta ”näistä ihmisistä eikä heidän kirjoistaan – luoja ties mitä he katsovat sopivaksi lukea!” Saarelaisten mukaan Adelaide Addisonin mielestä ”hauskanpito on raamatun suurin synti (vaatimattomuuden puute tiiviisti sen kintereillä)”. Itse Addison katsoo olevansa ”ennen kaikkea oikeamielinen” joka toimii vain ”kristillisen tyrmistyksen ja huolenpidon hengessä”. Tehän tunnette tyypin.

Ystävyttyään saarelaisten kanssa Juliet päättää kirjoittaa kirjan Guernseyn miehityksestä. Hän matkustaa saarella kirjoituspuuhiin. Kaikki on valmista:
 
”Isola lupasi herra Dilwynille, ettei tämän tarvitse tehdä muuta kuin laatia vuokrasopimus. Hän itse huolehtii kaikesta muusta: tuulettaa huoneet, pesee ikkunat, hakkaa matot ja tappaa hämähäkit.”
  
Saksalaiset vangitsivat kirjallisen piirin perustajan eikä tämä ole vielä palannut saarelle. Poissaolevana hän on kuitenkin saarelaisten ja kirjan keskushahmo, jonka kautta peilataan maailmanmenoa ja kohtalon oikkuja.
   
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on Mary Ann Shafferin esikoisromaani. Shaffer kuoli vuonna 2008 ja kirjan viimeisteli tätinsä puolesta lastenkirjailija Annie Barrows. Kirjaa on myyty 1,5 miljoonaa kappaletta ja sen oikeudet on myyty 30 maahan. Eikä ihme, kirjan aihe ja tunnelma on yleismaailmallinen. Se on inhimillinen.
   
Shaffer itse toivoo jälkisanoissaan että kirja välittäisi näkemyksensä siitä, että rakkaus taiteeseen – olipa se runoutta, tarinankerrontaa, maalausta, kuvanveistoa tai musiikkia – auttaa nousemaan minkä tahansa ihmisen kehittämän esteen yli.
  
Paha puoli tämänkaltaisissa vaikuttavissa kirjoissa on se, minkä Isola Pribby kirjeessään toteaa: ”Kun lukee hyviä kirjoja, huonojen lukemisesta menee ilo.” Silläkin uhalla on jatkettava.