Joyce Carol Oates: Kosto : rakkaustarina
Otava, 2010
esitellyt 4.5.2011 Tommi Tapiainen
  
”Miten elämästä päätetään. Miten elämä päätetään. Hyvää tuuria, huonoa tuuria. Pelkkää tuuria.”
  
Tässäpä meillä on kirja, jossa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Koston alkukielinen nimi Rape eli Raiskaus. No joo, eihän semmoinen näytä hyvältä kirjan kannessa. Mutta siitä tämä kirja kertoo, raiskauksesta, eikä se siitä sen kummemmaksi muutu.
  
”Hän teki päätöksen, siihen meni sekunnin murto-osa kokonaisesta elämästä, ja elämä muuttui iäksi.”
  
Teena Maguire on yksinhuoltajaäiti, joka on tyttärensä Bethelin kanssa viettämässä itsenäisyyspäivää. Ilta venyy myöhäksi ja kaksikko päättää oikaista pimeän puiston läpi. Puistossa on isänmaallista viina- ja huumehöyryistä porukkaa juhlimassa. Joukko miehiä pahoinpitelee Teenan, raiskaa ja jättää kuolemaan. Tytär pääsee piiloutumaan venevajan nurkkaan.
  
Tytär onnistuu hälyttämään apua. Poliisipartio tulee paikalle. Nuori konstaapeli John Dromoor toimittaa Teenan hoitoon ja alkaa tutkia tapausta. Dromoor on tolkun mies, joka ei siedä epäoikeudenmukaisuutta, mutta joutuu miettimään milloin oman käden oikeus on hyväksyttävissä.
   
Juttu viedään käräjille ja alkaa henkinen piina. Yhteisö jakaantuu. Alkaa jälkiselvittely. Kirja on hyvin kafkamainen. Kaikki tietää mikä on totuus. Ja se on ensimmäinen asia, joka palaa tulessa.
   
Isät ja äidit häpeävät langenneita poikiaan, mutta silti palkkaavat huippuasianajajan puolustamaan niitä. Ihmisarvolla ei ole merkitystä. ”Sen siitä saa, itsehän kerjäsi”, todetaan. Yhden miehen äiti itkee, kuinka nainen on pilannut hänen poikansa elämän. Kauhea nainen se.
  
Pienoisromaanissa on 152 sivua täynnä latausta, tunnetta ja merkitystä. Siinä on tiiviissä muodossa kaikkea mitään siihen lisäämättä, mitään siitä pois ottamatta.
  
Oates kirjoittaa monta lukua tyttären näkökulmasta, siitä miten hänen äidistään puhutaan. Teot eivät pääty koskaan "vain" uhriin. Hän on aiemminkin kirjoittanut ja luennoinut naisen itsemääräämisoikeudesta ja yleensäkin naisen asemasta. Hänen tunnetuin romaaninsa Blondi kertoo Marilyn Monroesta.
  
Oates pystyy kuvaamaan hyvin lakonisesti ihmisen pimeämpää puolta, mutta myös hyvyyttä. Kosto on kaikessa karmaisevaisuudessaan hätkähdyttävän voimakas lukukokemus.