Tahmima Anam: Kulta-aika
Basam Books, 2010
esitellyt 8.12.2010 Merja Mäkinen
  
”Joenrantaa nauhana reunustavat hökkelit ja kerrostalot olivat kallellaan vettä kohti kuin tietäisivät tulevan kohtalonsa, sillä jokaisen sadekauden aikana joet söivät tulvatasankoa, sortivat siitä valtavasti maata, veivät kokonaisia taloja ja kaiken niiden sisällä, keittoastiat ja reikäiset hyttysverkot ja kaasuliedet ja kapiokirstut, joihin kolmen sukupolven naiset olivat koonneet koko omaisuutensa, ja seuraavan vuoden riisivarastot ja kuivatut chilipaprikat ja lapset ja ovenkarmit ja peltikatot."
   
Tarina alkaa Pakistanissa vuonna 1959 tapahtumasta, joka varjostaa kirjan henkilöiden tulevaisuutta monin tavoin. Rehana on nuori leski joka joutuu oikeudenkäynnin jälkeen luovuttamaan lapsensa Mayan ja Sohailin miehensä veljen perheeseen kasvatettavaksi. Myöhemmin Rehana pystyy noutamaan lapsensa takaisin, mutta se vaatii häneltä uhrauksia, jotka paljastuvat vasta hiljalleen muiden tapahtumien myötä.
   
Aikuistuessaan Maya ja Sohal ajautuvat mukaan Itä-Pakistanin itsenäisyystaisteluun vuonna 1971. Rehanan ja hänen lastensa kautta saadaan eri näkökulmia yhteiskunnan myllerrykseen. Perheessä ja sen ympärillä on niin passiivista tarkkailua, palavasieluista aatetta kuin taistelua ase kädessä.
  
Omistauduttuaan vuosia lapsilleen Rehana myös kokee välähdyksenomaisen rakastumisen, joka alkaa vain päättyäkseen nopeasti sodan kauhuihin. Niin äiti kuin hänen lapsensakin selviävät yli sodan mutta kaikki armottomia jälkiä kantaen.
      
Sodan myllerrys on kuitenkin vain yksi vaikkakin dramaattisin osa tapahtumista. Mukana on myös Rehanan ystävät ja vuokralaiset, Sohailin onneton rakkaustarina sekä yltäkylläinen kirjo Pakistanin, tai sodan jälkeen itsenäistyneen Bangladeshin ruokia, tuoksuja, auringonnousuja, sateita ja tulvia.
  
Kulta-aika on vuonna 1975 syntyneen ja Lontoossa asuvan Tahmima Anamin ensimmäinen romaani, mutta jo monesti palkittu. Ja hyvä niin, sillä rikkaampaa ja syvempää, usein runollistakin kuvaa ajastaan ja miljööstään kuin tässä kirjassa on vaikea löytää.
   
"Ja joka vuosi asumukset rakennettiin uudelleen, uusia peltikattoja yhdistettiin vanhojen jäännöksiin, uusia saviseiniä pystytettiin, uusia lapsia syntyi maailmaan – toiveikkaat pikku hökkelit kumarsivat joelle tietäen hyvin mitä aina ja väistämättä jälleen tapahtuisi.”