Kreetta Onkeli: Kutsumus
Sammakko, 2010
esitellyt 27.9.2010 Tommi Tapiainen
   
”Miksi sinä et kirjoita sellaisia kirjoja kuin toiset naiset? Ne joita on Annan kannessa ja jotka myyvät. Niillä on kauniit vaatteet ja ihana koti.”
       
Näin kysytään Sanelma Salmiselta. Tiedettähän tuon tunnustuksellinen ja omaelämäkerrallisen romaanitaiteen mestarin? Ai ette? Hänen tuotantoa ovat Tilillä ei ollutkaan mitään, Ihmisiä jotka tuntevat toisensa vaikka eivät haluaisi, Tänä aamuna hyvin hautunutta puuroa, Yksinäisyys sallittu suojatiellä, Kadonneiden miesten maa. Kysykääpä kirjastostanne!
  
No, ainakin Kreetta Onkelin luulisi tuntevan hänet. Niin tarkasti hän Sanelmastaan kirjoittaa. Saamme seurata Sanelman uran värikkäät vaiheet kansakoulusta valtionpalkintoon asti. Sanelma Salminen on niitä, jotka haluavat kirjoittaa, mutta sanottavaa ei tunnu löytyvän. Sopivat aiheet kiertävät hänet kaukaa ja kirjansa jäävät ohuiksi lääpysköiksi, jotka täyttävät kirjahyllyn hitaasti.
  
Sanelma miettii miten saisi kirjoihinsa pituutta. Niinhän se on, että ei se miten sitä lukee vaan se kuinka pitkä se on.
     
”Jospa minäkin tekisin matkan talonrakennustyömaalle kerätäkseni aineistoa. Kuten Elias Lönnrot Karjalaan. Kuvailisin ensin kolmesataa sivua omakotitalon rakentamista. Joka toinen luku käsittelisi rakennusvaiheita, joka toinen luku pääparin rakkaustarinaa. Harjakaisia seuraisi kihlaus, tupaantuliaisia ero. Loput kaksisataa sivua taloa myytäisiin.”
  
Sanelman ystävää, Gunnevi Björkenheimia onnistaa. Runokokoelma Postia terveyskeskuksesta on myynyt huikeat satatuhatta kappaletta. Alun perin kokoelman edessä ja lopussa oli vielä viisi huutomerkkiä antamassa pontta asiaan. Säkeet ”Et ole ottanut suihkua tässä kuussa. Emme halua luopua hajusta” räjäyttänyt tajunnan kuin Andy.
   
Kreetta Onkeli kirjoittaa jostain mistä hän parhaiten tietää: kirjoittamisesta ja kirjailijan ammatista. Huumorin kukkaan puhkeava kirja on viihdyttäjä, railakas ja vaikka onkin viety farssina äärimmilleen, kertoo totuudenmukaisesti 2000-luvun taiteilijaelämästä.
  
Kirjassa kustantamon johtaja kiteyttää suojattiensa tyylin:
”Kirjailijan ammatti on kutsumusammatti. Hän odottaa vähintäänkin kirjansa pelastavan maailman. Hän on yliherkkä, sulkeutunut, tai kiivas. Jokainen luulottelee suuria. Ja niin hänen onkin tehtävä.”