Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
WSOY, 2010
esitellyt 6.9.2010 Tommi Tapiainen
   
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun partamies Tuomas Kyrön kirja Mielensäpahoittaja on niin mukava kirja että sitä pitää ihan kehua internetissä. Mutta kyllä en ole sitä mieltä että noin nuorelle miehelle sopisi noin tuuhea parta. Kyllä ei sovi. Pitäisi olla vähintään tukkimies tai pitkänmatkanhiihtäjä. Semmoinen kuin Juha Mieto, eikä mikään käryävä karpaasi. Eikä ole tukkimiehiäkään enää kuin suomifilmissä, värit nekin pilasi.
   
Se Kyrö on kirjoittanut 40 erilaista tapaa pahoittaa mielensä. Mielensäpahoittaja on tolokun mies, jonka on vaikea löytää sitä tolokkua mistään moternista. Ja milläs löydät, kun ei ole. Että pittää ettiä entisiä ystäviä veispuukista, kun ei ymmärretä että ovat entisiä, ei nykyisiä. Mitä niillä entisillä tekee, kun nykyisetkin on lähinnä kelvottomia.
   
Mielensäpahoittajalla on oikeat puhheet. Jonottamista pitää opetella, muuten menee elämä kohkaamiseen ja kiilaamiseen. Lääkärit on poninhäntäkloppeja, farmarit ja lenkkarit jalassa. Ne ei kättele bakteerien vuoksi, mutta vaatteet on jo kaupassa valmiiksi liatut. Kyllä on ajat muuttuneet, kyllä ennen pääsi ja joutui lapsena peltotöihin, mutta ei sentään lääkäriksi.
   
Elämän koettelemukset ottavat mielensäpahoittajaankin kovalla kädellä. Kun emäntä makaa vuodeosastolla, on selviydyttävä omin voimin. Ja kyllähän sitä selviäisikin, ellei kiittämätön poika kohkaisi koko ajan kuinka pitää ottaa varovasti ja olla rehkimättä. Että pitää pitää puhelinta mukana, jotta tietäisivät missä milloinkin ollaan ja onko kovinkin paha paikka. Kyllä ei sellaiseen talutusnuoraan voi ihminen suostua.
   
Joulun vietossa hyvät vanhat perinteet romutetaan uusilla kotkotuksilla. Kinkku on korvattu kalkkunalla, mutta kunnon hillopläjäyksellä se ei maistu pahasti pahvilta. Ostivat sentään joululahjan kerrankin oikein, levyllisen hanurimusiikkiklassikoita. Pojalleen mielensäpahoittaja ostaa tietysti tuhkalapion. Oma syynsä kun ei ole takkaa. Kyllä pitää miehellä olla takka. Täytyy vain pitää huoli, että omistaa pikkuisen metsää.
   
Mielensäpahoittaja on parhaimmillaan emännän vieressä, poskea silittämässä. Kun ei täältä mitään mukaansa saa, niin sellaisen hetken arvo nousee aika kuulkaa paljon.
  
Mielensäpahoittajaa voi kuunnella myös CD-äänikirjana, jos ei sen vertaa jaksa itte lukea. Lukijana on Antti Litja. Se on näyttelijä, mutta kunnon mies silti.
   
P.s. Päivän mietelauseena olkoon: Hoitoaine on ansaitsematonta hyvää ihan samalla tavalla kuin klapikone, mikroaaltouuni ja tekonivelet.