Burnett, Frances Hodgson: Salainen puutarha (uusi suomennos 2006)
esitellyt Tiia Neuvonen, kesätöissä pääkirjastossa 6.-17.6.
 
Kun Mary Lennox lähetetään setänsä luo Misselthwaiten kartanoon, hän on epämiellyttävän ja nyrpeän näköinen, eikä hänellä ole siellä ystäviä. Hän kuitenkin tutustuu Dickoniin, puutarhuri Beniin sekä setänsä poikaan Coliniin.
 
Päivät kartanossa kuluvat aluksi samalla tavalla, tylsästi. Marya kuitenkin kiinnostaa itkevä ääni ja selviääkin, että se on Colin. Colin on maannut elämänsä vuoteessa ja voi aina pahoin. Hänestä ei saa edes puhuta muille.
 
Punarinnan avulla Mary löytää avaimen, joka on maahan haudattuna. Köynnösten peitossa olevassa muurissa on ovi, johon avain sopii. Tie salaiseen puutarhaan on löytynyt ja näin Maryllä ja Colinilla on yhteinen salaisuus.
 
Yhdessä Colin ja Mary käyvät puutarhassa ja muuttuvat päivä päivältä pirteämmiksi sekä normaalimmiksi lapsiksi. He istuttavat yhdessä Dickonin kanssa kasveja ja herättävät näin puutarhan henkiin.
 
Heitä kuitenkin mietityttää, miksi puutarhan ovi oli piilotettu köynnösten peittoon. Lopulta heille selviää, että sedän vaimon kuoltua haluttiin unohtaa kaikki muistot hänestä. Setä lukitsi puutarhan sekä piilotti avaimen maan alle.
 
Kirjassa juoni kulki hyvin eteenpäin ja välillä tuntui todelliselta. Lukeminen oli mielenkiintoista ja heti parin sivun jälkeen kirja tempaisi mukaansa, eikä lukemista voinut lopettaa.
 
Kirjaa lukiessa tunsi kokoajan pientä jännittyneisyyttä ja yritti arvailla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan teksti oli helppo lukuista, eikä vaikeita sanoja ollut paljoa. Kirjaan oli myös tuotu taikauskoisuutta, joka mahdollistaa myös lukutaitoisten lasten kiinnostuvan kirjasta.