Fred Wander: Seitsemäs kaivo : holokaustiromaani
Like, 2009
159 s.
esitellyt 17.2.2009 Tommi Tapiainen
   
Ihminen raahaa kiviä, raahaa puita, nitistää täitä, riitelee yhdestä perunasta, etsii tieltä ruosteista naulaa voidakseen ripustaa takkinsa parakinseinälle, ompelee lapasia varastamastaan telttakankaan palasta, painelee haavojaan, ähkii, voihkii, rukoilee ja itkee pimeässä, oppii pyyhkimään nenänsä sormella, selkä tuulta vastaan, käärii kipeät jalkansa riepuihin, paistaa perunan työnjälkeen ja hotkaisee leipäannoksensa. Mistä ihminen elää?
    
Keskitysleiriä käsittelevät romaanit ovat oma lukunsa. Fred Wander Seitsemäs kaivo on tuore suomennos. Alun perin kirja ilmestyi DDR:ssä 1971 ja uudelleen Itävallassa 2005.
   
Vuonna 2006 kuollut Wander joutui puolueettoman Sveitsin luovuttamaksi Ranskan natsimieliselle poliisille. Ranskan kokoamisleireilt hänet siirrettiin paikoista pahimpaan, Auschwitziin, ja lopulta keskitysleirivangit tekivät kuolemanmarssin Buchenwaldiin.
   
Wander kertoo tuokiokuvia leireiltä, sen elämästä ja kuolemasta, samoin kuin elämästä ja kuolemasta leirejä edeltävästä ajasta. Toivo elää kipuna kiivaana, suruna sydämessä.
Fred Wanderin lähestymistapana on keskittyä yksittäisiin ihmisiin. ”Miljoonista kuolleista ei voi sanoa mitään. Mutta kolmesta tai neljästä uhrista voisi kertoa tarinan.”
    
Valokuvaajanakin työskennellyt Wander loihtii esiin kohtaloita massasta, tuo yksityiskohdat lähelle. Pienuuden voima korostaa inhimillisyyttä – tai sen puutetta. Ihmisen kasvoilta voi välillä lukea paljon enemmän kuin mitä huulten välistä tulee.
     
Seitsemäs kaivo ei ole viihdyttävä lukuelämys, vaan se herättää mukavuudenhaluisessa lukijassa ajatuksia. Sopii todellakin kysyä, mistä ihminen elää?