Kate DiCamillo: Taikurin norsu
Otava, 2010
esitellyt 5.3.2011 Tommi Tapiainen

"Jos ihmisessä on rakkautta, ei ole hyvä ettei hänellä ole paikkaa sille."
   
Tässä kirjassa saadaan joitain vastauksia.
   
Orpopoika Peter Duchene haluaa tietää yhden asian. Elääkö hänen sisarensa? Povarirouva katsoo Peterin kättä: tyttö elää ja norsu johdattaisi Peterin sisarensa luo. Norsu! Mikä ihmeen norsu?
   
Bliffendorfin oopperatalossa tapahtuu kummia. Taikurin on tarkoitus taikoa hatustaan liljoja. Yleisö hälisee ja taikuri hermostuu, laittaa vähän lisää tehoa loitsuun ja katon läpi jysähtää – arvaattekos mikä? Norsu!
   
Norsu vammauttaa arvon rouva LaVaughin ja taikuri pidetetään. Mitä tehdä norsulle? Poliisit miettivät kuumeisesti. Osa poliiseista on sitä mieltä, että jos he odottavat kärsivällisesti, norsu varmaankin häviää näkyvistä. Toisten mielestä norsu on rikollinen.
  
Pieni konstaapeli ihmettelee työkavereitaan: ”Jos taikuri heittäisi kiven ikkunaan, syytettäisiinkö ikkunan särkemisestä kiveä?” ”Mikä taikuri sellainen on, joka heittää kiviä?” Millaista surkeaa taikuutta se on olevinaan, mokoma kivien heittäminen. Jotkut tulevat siihen johtopäätökseen, ettei norsu ole syypää muuhun kuin siihen että on norsu.
  
Konstaapelipienoinen on aikuisista kyläläisistä se hyvä ihminen:
"Leo Matiennella oli runoilijan sielu, ja siksi hän pohti hyvin mielellään kysymyksiä, joihin ei ollut vastausta. Hän kysyi mielellään: ”Entä jos?” ja ”Miksi ei?” ja ”Voisiko mitenkään olla?”
  
Lopulta norsu päätyy esittelykappaleeksi kreivitär Quintetin luokse. Eläin sijoitettiin tanssisaliin, ja naiset ja herrat, herttuat ja herttuattaret, ruhtinaat ja ruhtinattaret, kreivit ja kreivittäret saapuivat parvina sen luo. Norsusta tuli sananmukaisesti sesongin seuraelämän keskipiste.
  
Yhtenä lauantaina myös rahvaalle järjestetään mahdollisuus nähdä norsu. Peterkin näkee sen.
”Hän unohti kaiken paitsi kauhean totuuden siitä mitä näki, siitä minkä hän ymmärsi norsun katseesta. Norsun sydän oli särkynyt. Sen täytyisi päästä kotiin. Norsun täytyisi päästä kotiin, muuten se varmasti kuolisi”
  
Ja niin alkaa norsun pelastusoperaatio. Kuinkas siinä käy, sen saatte itse lukea.
  
Kirja on kaunis kuvaus siitä miten mahdottomasta tulee mahdollinen. Se sisältää paljon filosofisia pohdiskeluita, ihmisyyden ja inhimillisyyden piirteitä. Kirja on hyvin tunnelmallinen, melankolinen, mutta kuitenkin positiivisuuteen taipuvainen.
   
Kate DiCamillo (kuvassa koiransa kera) on kirjoittanut myös suositut satukirjat Desperon taru : kertomus hiirestä, prinsessasta, keitosta ja lankarullasta (2009) ja Eetu Keinäsen ihmeelliset seikkailut (2008).
   
Taikurin norsuhan on ns. lastenkirja eikä siten lainkaan sallittu aikuisille. Se saattaa aiheuttaa haaveilua. Mutta kuka tässä erityisesti haluaisi aikuinen ollakaan?