Robert Åsbacka: Urkujenrakentaja
Schildts, 2008.
263 s.
esitellyt 16.1.2009 Tommi Tapiainen

"Mensch, willst du leben seliglich. Ihminen, haluatko elää autuaana."

Robert Åsbackan romaani Urkujenrakentaja herättää monia kysymyksiä. Yksi niistä kysymyksistä lienee se, millainen on hyvä elämä.

Romaanin tapahtumat voidaan tiivistää näinkin lyhyeen: mies kaatuu kolmesti. Juonitiivistys ei herättäne suuria lukuhaluja. Mutta mielestäni hyvän romaanin merkki onkin, että se on kuin sipuli. Sen ydin paljastuu kerros kerrokselta.

Romaanin päähenkilö Thomasson on jo vanha mies, joka elää rutiinien suojaamaa elämää. Päivät menevät ja tulevat. Elämä on kohdellut häntä välillä hyvin, välillä huonommin. Olohuoneeseessaan hänellä on itse rakentamansa Telin-urut, jotka olisivat valmiit silloin kun Estonian mukana hukkunut vaimo palaisi kotiin. Vaimo voisi soittaa vaikka Buxtehudea.

Yhtenä aamuna mies huomaa lenkkipolulla tilanteen, jossa poikajoukko ilmeisesti kiusaa yhtä poikaa. Thomasson menee väliin. Jossain vaiheessa hän kaatuu. Silloin hänen elämänsä muuttuu.

”Ei, hän ei ollut sairaalloinen. Hän oli vanha. Ikä ei ole mikään sairaus, mutta siihen kuolee.”

Urkujenrakentajan tunnelma on aluksi hyvinkin surumielinen ja alistuvainen. Tarinan edetessä ja Thomassonin kerratessa elämäänsä tunnelmaan tulee vaihteluita ja loppua kohti taivaanrannassa näyttäytyy aurinkoakin.

Robert Åsbacka kirjoittaa hienovaraisesti ihmisen tilinteosta. Hän ei tarvitse voimakeinoja, vaan osaa tuoda esiin pienillä vivahteilla suuria merkityksiä. Estonian tapahtumista hän kirjoittaa havainnollisesti pohdiskellen turmaa ja sen syitä.

Åsbackan aiemmin suomennettu teos Torin laita oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2006. Ruotsiksi kirjoittava suomalainen kirjailija asuu Ruotsissa.