Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri
BTJ, 2009
esitellyt 20.11.2009 Tommi Tapiainen
   
Valkoisen tiikerin suomentaja Tarja Teva oli syyskuussa kirjaston vieraana Kivipankin kirjallisuusillassa. Jo kesällä kustantajan infoa lukiessani ja uudestaan Tarjan esitellessä kirjaa kiinnitin huomiota hauskaan kirjailijan nimeen: Aravind Adiga. Hokekaapa sitä hetken aikaa. Jaa, ettei tule hyvälle tuulelle?
    
Jos hauska kirjailijanimi ei ole tarpeeksi pätevä peruste lukemiselle, kokeillaan vakavampaa syytä. Kirja on yhden maailman arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Man Booker Prizen voittaja vuodelta 2008. Jaa, ettei kiinnosta mitkään pokaalit?
  
Kirjan alkusivuilla kysytään Kiinan pääministeriltä ”Kuinka nopeasti te pystyisitte nuolemaan 36 000 004 persettä?”. Johan alkoi kiinnostaa.
   
”Sinä, nuori mies, olet älykäs, rehellinen ja virkeä kaveri tässä rikollisten ja älykääpiöiden joukossa. Mikä on kaikkien viidakkojen harvinaisin eläin – olento joka ilmestyy vain kerran sukupolvessa?”
Mietin hetken ja vastasin:
”Valkoinen tiikeri.”
”Se olet sinä, tässä viidakossa.”
   
Radiossa kerrotaan Kiinan pääministerin olevan tulossa vierailulle Intiaan.
Kuuluttajan mukaan hän haluaa kuulla totuuden Bangaloresta, paikasta jossa toimivat ”ulkoistamisyritykset, jotka käytännöllisesti katsoen pyörittävät koko Amerikkaa tällä hetkellä”. Ja kuka sen paremmin tietää kuin Balram Hawai, köyhän riksakuskin poika, joka kohoaa ryysyistä rikkauksiin.
   
Balram kirjoittaa pääministerille kirjeen. Koska onhan niin, että intialainen kollega näyttäisi arvovieraalleen vain postikorttimaiseman Intiasta sekä antaisi ehkä lomaoppaita mukaan. Seitsemän yön ajan Balram kirjoittaa pääministerille elämäntarinaansa, kertoen samalla tarinan Intiasta, intialaisuudesta, köyhyydestä, rikkaudesta, suvusta, kasvamisesta, 36 miljoonasta jumalasta – lyhyesti sanottuna yhteiskunnan muutoksesta.
   
Intialaisilla kirjailijoilla on yleensä runsas tapa värittää tarinoita. Lukijalla on vaikeuksia pysyä selvillä sukukuvioista ja ristiinnaimisista. Aravind Adiga on intialaissyntyinen, mutta varttui Australiassa. Hän asuu nykyään Mumbaissa.
   
Adigan tyyliin on sekoittunut länsimaalaisuutta, joka helpottaa lukijaa. Kirjaa ei voi sanoa kirjeromaaniksi, koska kirje on vain kehys tarinalle jonka Adiga kertoo väliin sateenkaaren kaikilla väreillä ja välillä vain mustalla. Valkoinen tiikeri on soljuva, kaunis ja kaunistelematon romaani, eräänlainen intialainen Pohjantähti perin omaperäisellä huumorilla lisättynä.
  
”Minusta ei ollut mitään syytä rukoilla jumalia hänen puolestaan, koska hänen perheensä rukoili hyvin kalliita rukouksia hänen sielunsa puolesta pitkin Gangesin rantoja. Mitä merkitsevät köyhän miehen rukoukset 36 000 004 jumalalle rikkaiden rukouksiin verrattuna?”
  
Intialaistenkaan ongen lahnat ei käy tasan.