Mirjami Hautala: Valkoiset lautalattiat
Tammi, 2009
esitellyt Tommi Tapiainen 25.1.2010
   
Haave vanhan ajan asuntomallista voi toteutua. Mirjami Hautala haaveili eläkeiän lähestyessä asumisesta lähellä poikansa perhettä mutta itsenäisesti. Silloin hän voisi auttaa pojan perhettä esimerkiksi lapsenhoidossa ja saada itsekin apua ja turvaa. He ostavat Oulun keskustan läheltä vanha talon, jonka lisäsiipi puretaan ja johon tehdään mummulle oma pieni mökki. Sanovat sitä mini-loftiksi, mutta ennen vanhaa se varmaankin olisi käynyt mummonmökistä.
   
”Iltapäivällä istun vieraassa pankissa pankkisiirtolappu ja setelit kädessäni. Kaupanteko talosta tapahtui muutama kuukausi sitten tässä samassa paikassa. Tapahtuma oli kuin pantomiimi tai vähäeleinen näytelmä, jossa oli hyvin vähän vuorosanoja eikä rekvisiittää nimeksikään. Rahaa ei näkynyt missään, jokunen paperi vilahti, virkailija näppäili jotain koneellaan ja omistimme talon. Yhtä lyhyessä ajassa entinen aviopari menetti kotinsa.”
   
Psykoterapeuttina ja kirjailijana toimiva Hautala kuvaa rakennuttamisaikaa romaanissaan Valkoiset lautalattiat. Vaikka teos onkin romaani, ei siinä juurikaan oteta kaunokirjallisia vapauksia. Terapeutin vankalla kokemuksella Hautala kuvaa eritellen ja yksityiskohtaisesti tapahtumien vaiheita.
  
Rakennuttaminen herättää tunteita menneistä asumisista, lapsuuden kodeista sekä aikuisiän asunnoista. Talot tuntuvat kasvavan kiinni asujiinsa, ne ovat osa identiteettiä. Ihminen saa haluta tulevaan asuntoonsa esimerkiksi valkoiset lautalattiat.
   
”Koko ajan ajattelen, että nyt saan valita, mitä haluan. Koko ajan ajattelen, että tämä voi olla viimeinen asuntoni. Lähes koko ajan ajattelen, että minun on pystyttävä se maksamaan.”
  
Myös muuttaminen herättää tunteita. Tavaroihinkin kiintyy ja muistot lehahtavat mieleen. Hautala kuljettaa romaanissaan myös lapsuuden muuttoaan maalta kaupunkiin, joka tuntuu herättävän myös kipeitä tuntoja ja muistoja.
   
Hautala kertoo rehellisesti siitäkin, kun ei osaa päättää. Ja siitä kun ei osaa kuin hermoilla. Se lienee modernin ihmisen osa. Ja siitä kun vuorotellen mielen valtaa riemu ja seuraavassa hetkessä epätoivo. Talo ei kaadu, paitsi ehkä joskus hänen mielikuvissaan. Valinnanvaikeus väsyttää, jolloin elämäniloa on löydettävä esimerkiksi ostamalla kirja. Sen Hautala tuntuu taitavan.
  
”Toisena aamuna päätän, etten hermoile, miehet kyllä osaavat asiansa. Käyn kaupassa, kuljen hitaasti toista reittiä kuin tavallisesti, kulutan aikaa ja lähden töihin. Muutaman tunnin kuluttua pihantekijä soittaa ja kertoo, että harjoittelija on peruuttanut traktorillaan ikkunaan ja viereiseen peltiseinään.”
   
Valkoiset lautalattiat on sujuva ja konstailematon kuvaus pienen ihmisen suuresta urakasta. Lopussa kosketusvapaa hana on kaksi milliä vinossa, mutta silloin se toimii hyvin.