Kirjasto ja kulttuuri

”Jos tää köyhälistön valta sentään jotakin tois. Kai me sitä köyhälistöö ollaan jos joku.”

Vuoden 1918 tapahtumat ovat olleet näyttävästi esillä vuonna 2008. Onhan sisällissodasta, kapinasta, kansalaissodasta, veljessodasta, miten sitä haluaakin kutsua, kulunut jo tai vasta 90 vuotta.

Viime vuosina on keskusteltu myös avoimesti naisten osuudesta punaisten puolella. Tähän keskusteluun tuo oman panoksensa Anneli Kanto romaanillaan Veriruusut.

Dokumenttiromaani kertoo muutaman naisen tarinan vuoden 1918 pyörteissä. Työläisperheen tyttö, maatalon piika haluavat muutosta, ensin ehkä enemmän omaan elämäänsä ja myöhemmin myös yhteiskuntaan. Muutoksen tuulet puhaltavat ja tempaavat mukaan, ihan samalla tavoin kuin Ameriikoissa.

Romaanin juoni ei voi olla yllätyksellinen. Me tiedämme miten sodassa kävi. Ei siitä siis enempää.

Anneli Kannon romaanin ansiona on uskottavasti luotu tarina, jolla toki onkin todellisuuspohja. Hän kuvaa osuvasti pienien yhteisöjen muodostumista ja yleensäkin yhteiskuntaa. Erityinen ansio on mielestäni luontevalla murteen käytöllä. Tamperelaisilmaukset, ”paremman väen” ja yleensäkin eri väestönosien kieli ja puhetyyli luo osaltaan aitoutta ja inhimillisyyttä. ”Hen tuli sitte ja hemtta foton ens keskiviikko.”

Kanto on myös tavoittanut hyvin ajan hurmahenkisyyden, uhon ja raivon. Toisaalta hän on onnistunut myös luomaan taustalle melankolisen vireen, jossa toiveikkuus ja lohduttomuus ovat lähes samaa tarkoittavia sanoja.

Anneli Kanto kiinnittää huomion myös siihen ettei punakaarti ollut yhtenäinen. Siihen että punakaartissakin oli herroja. Valkeakosken uudesta komentajasta todetaan: ”- Olis ny eres sevverta viittiny, että oli kirjottanu puhheensa etukätteen paperille, kun on kerta noin huono ulosanti. Sentään semmonen rivi sankarivainajia ja isot maahanpanijaiset.”

Anneli Kanto taitaa tiivistää olennaisen tähän toteamukseen: ”Mies väitti, että jonkun täytyi jäädä esikuntaan, pitää langat käsissään ja harjoittaa strategista ajattelua. Hyvä olisi tietysti ollutkin, jos joku olisi niin tehnyt.”

Vuoden 1918 tapahtumista on julkaistu viime aikoina paljon teoksia. Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle aloitti jo 1990-luvulla uuden keskustelun sisällissodasta. Mm. Jukka Rislakin Kauhun aika -teoksesta on tullut uusi painos. Ne ja paljon muuta löydät laittamalla tietokantaan asiasanoiksi kansalaissota tai sisällissodat tai vuoden 1918.