Kristina Carlson: William N : päiväkirja
Otava, 2011
esitellyt 27.9.2011 Tommi Tapiainen
 
”Minun elämääni hallitsevat a) vastahanka b) riita c) kiukku d) epäluulo. kukaan ei rakasta minua, mutta enhän minkäkään rakasta ketään.”
 
William N. on pitkän tieteellisen uran tehnyt kasvitieteilijä, joka asuu vanhoilla päivillään Pariisissa. Hän tutkii jäkälänäytteitä ja yrittää kirjoittaa toista, täydellistä osaa suurteokseensa. Kirjoittamista haittaa monet asiat. Milloin on liian kylmä, aurinko ei paista, terveys reistailee, ruoka on huonoa tai sitä ei ole. Ja ihmiset, niissäkin on kestämistä. Kun ne eivät tajua suurta tiedemiestä. Hän olisi ansainnut paljon parempaa ja paljon enemmän. Jos ne vain olisivat tajunneet.
 
Eipä silti, ei William väitäkään olevansa kaikkein helpoin ihminen itsekään.
 
”Jos ystäviä(?) ja vihollisia on uskominen, minä olen: terävkielinen, riidanhaluinen, ilkeä, äkkipoikainen, pitkävihainen, kaunainen, epäluuloinen, kateellinen, katkera, jääräpäinen, itsekeskeinen, huonokäytöksinen, itara. M.m.”
 
William tekee päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kertaa päivän tapahtumia, kirjeenvaihtoaan, tieteellistä työtään, muiden (yleensä väärää) ajattelua ja pariisilaiskatujen elämää.
 
Sisko Elise yrittää pitää yhteyttä veljeensä ja kannustaa tätä, mutta William tuntuu torjuvan hyväntahtoisetkin ihmiset. Tiedemiehelle on vain tiede, tiede ja tiede. Elämä tulee sijalla neljä.
 
”Elise se viitsii kirjoitaa minulle romaaneista, joita on lukenut, vaikak hän tietää, etetivät ne kiinnsota minua ollenkaan, sillä todellisuudessakin on minulle kylliksi. Epäilen että mielikuvitus on jonkinlaista sairautta tai alkoholiin tai oopiumiin verrattava huume, joka tempaisee ihmiset heidän omasta elinpiiristään.”
 
Alkuunsa William N. päiväkirja ei saanut minua mukaansa. Se tuntui vain menneiden aikojen mielensäpahoittamiselta, mutta pikkuhiljaa itse persoona ja kirjan tyyli alkoi kiehtoa. Pieni kirja tuokin esiin lopulta suuren maailman ja ajattelun aihetta.
 
Carlsonin tyyli oli jo edeltävässä teoksessa Herra Darwinin puutarhuri kovin niukkaa ja eleetöntä ja nyt hän jatkaa samoilla linjoilla. Tiedemiehet eivät turhia löpertele. Rakkaus luontoon ja elämän jatkumiseen käy kyllä ilmi vähemmilläkin laatusanoilla ja vakuutteluilla.
 
Kuten kirjan etuliepeessä kerrotaan, William Nylander oli suomalaisen kasvitieteen uranuurtajia ja kansainvälisesti merkittävä jäkälätutkija. Kristina Carlson on käyttänyt päiväkirjaromaaninsa lähtökohtana Nylanderin elämän käännekohtia, mutta itse muistiinpanot ovat täysin fiktiivisiä.