Kazuo Ishiguro: Yösoittoja
Tammi, 2011
esitellyt 22.3.2011 Tommi Tapiainen
  
”Jos lakkaisin uskomasta musiikkiin, lakkaisin saman tien soittamasta. Tekisin sitä mielelläni ammatikseni. Se on varmasti hyvää elämää.”
  
Nimi on japanilainen, mutta tyyli brittiläinen. Kazuo Ishiguro syntyi Japanissa vuonna 1954, mutta muutti perheensä kanssa Englantiin kuusivuotiaana. Mitä japanilaisuudesta on jäljellä? Ainakin taju yksityiskohdille ja eleettömyydelle. Ishiguro ei meuhkaa eikä melskaa. Hänen aikaisemmasta tuotannostaan sekä Pitkän päivän ilta että Ole luonani aina on filmattu.
  
Yösoittaja on Keltaisen kirjaston uusin suomennos, numeroltaan 415. Se sisältää viisi tarinaa, joissa kaikissa soi musiikki tavalla tai toisella.
   
”Tähän aikaan vuodesta voi yleensä esittää samoja kappaleita monta kertaa. Ensimmäinen syystuuli ja kahvin hirveä hinta takaavat asiakkaiden vaihtuvuuden.”
   
Iskelmähurmurissa ollaan Venetsian turistiaukioilla ja soitetaan samoja säveliä. Puolalainen Jan soittaa kitaraa ja haaveilee oikeasta urasta. Paikalla pölähtää entinen iskelmätahti ameriikoista ja pyytää Jania mukaansa serenadikeikalle. Yleensä serenadeja luritellaan rakkauden vakuudeksi, mutta nyt tarkoitus onkin vähän toinen.
   
Come rain of come shine on yksinkertainen mutta moniulotteinen tarina kolmen kaupasta. Ray tapaa pitkästä aikaa opiskelukaverinsa Charlien. Charliella on omituinen suunnitelma. Hän on kutsunut Rayn luokseen pelastamaan avioliittonsa. Ainoa outo homma on, että Rayn vierailun ajaksi Charlie lähtee liikematkalla. Eikä sekään auta että Charlien vaimo inhoaa Rayta. Mutta josko Ray saisi uskoteltua Emilylle että hänen kannattaisi jatkaa Charlien kanssa – hänhän voisi päätyä yhteen myös sellaisen luuserin kanssa kuin mitä Ray itse on..
  
Malvern Hillsissä ollaan Englannin ylämäillä suositussa kahvilassa. Veli tulee auttamaan palkatta siskoaan ja tämän miestä sesonkiaikana, ja rämpyttämään kitaraansa nummille. Paikalle saapuu myös sveitsiläispariskunta, joka jää veljen mieleen. He ovat ammattimuusikoita, joita innottaa Elgarin musiikki ja ovat tulleet etsimään sitä tunnelmaa.
  
Kokoelman nimikertomus Yösoittoja vie meidät uudestaan ensimmäisessä tarinassa tavatun Lindyn pakeille. Steve on aloitteleva muusikko, jonka taidoissa ei ole mitään vikaa. Vain yksi asia estää häntä menestymästä. Tai niin hänelle ainakin uskotellaan. Ulkonäkö. Jos Steve olisi vähän komeampi, tie tähtiin olisi valmis. Manageri ehdottaa ”pientä kauneusleikkausta”. Vaimo naurahtaa mutta toteaa, että toisaalta tietysti.. Lopulta vaimo on hypännyt vieraan ja rikkaan miehen matkaan. Hyvittääkseen tekojaan vaimo ehdottaa, että miehensä voisi kustantaa Stevelle kauneusleikkauksen. Sen jälkeen kaikki olisi hyvin, vai olisiko...
   
Sellistissä palataan Italian piazzoille, jossa sellisti saa uuden fanin. Harvalukuisen iltapäiväyleisön joukosta nainen kiinnittää huomionsa Tiborin tapaan käsitellä selloa, siinä on potentiaalia ja herkkyyttä. Nainen sanoo olevansa sellistivirtuoosi, joka haluaa opastaa lahjakasta Tiboria. Tarinan edetessä ihmetystä herättää, että nainen ei missään vaiheessa halua itse näyttää miten soittaa selloa.
   
Kazuo Ishiguron tarinat ovat pienimuotoisia, vaikka aiheet ovatkin välillä kovinkin tunteikkaita. Ne tuntuvat alakuloisilta, mollisävyisiltä tuokiokuvilta. Ja viulu niin haikeasti niissä soi.
  
Kaikissa tarinoissa unelmoidaan jostain vähän paremmasta, ei suuresta ja mahtavasta vaan käden ulottuvalla olevasta. Ne ovat myös oivaltavia ja kätkevät sisäänsä pienia onnistumisia ja hyvänolontunnetta.