Pälämäen museoPälämäen kotiseutumuseo

Osoite: Ruotsulantie 42, 42100 Jämsä
Avoinna 2.7.-27.7.: ti, ke, to ja su klo 12-18
Pääsymaksu: 2 €

Pälämäen museorakennukset esittelevät jämsäläisen keskivarakkaan talonpoikaistalouden elämää 1800-luvun lopulla ja vuosisadan vaihteessa. Osa rakennuksista on 1700-luvulta, mutta esineistöä on myöhemmältä ajalta.

Kotiseutumuseon perustaminen

Jämsään päätettiin perustaa ulkomuseo vuonna 1947. Saman vuoden lopulla perustettiin kotiseutuyhdistys. Tähän vanhan Jämsän kotiseutuyhdistykseen kuuluivat Jämsän lisäksi Jämsänkoski ja Koskenpää.

Vuonna 1949 Jämsänkoski ja Koskenpää erosivat kotiseutuyhdistyksestä ja samalla nimi muutettiin Jämsän kotiseutuyhdistykseksi. Museon paikaksi valittiin Pälämäki, joka sijaitsee Jämsänjoen ja Vaherin maantien välisellä kukkulalla. Maa-alue on vuokralla Kansanopistolta.

Museo vihittiin käyttöön 1950 ja kuului kotiseutuyhdistykselle. Museo siirtyi kaupungille vuonna 1972. Kansanopistoa rakennettaessa vuonna 1915 löydettiin alueelta runsaasti rautaisia muinaisesineitä. Pälämäki on tutkimusten mukaan ollut yksi Jämsän polttohautakalmisto. Vanhimmat alueelta löydetyt esineet ovat ajoittuneet vuosille 950-1050.

Rakennukset

Kaikki rakennukset on siirretty Pälämäelle muualta. Ensimmäinen rakennus, joka on peräisin Jämsän Vaherin kylästä, on vaateaitta. Sen lahjoitti Jalmari Veijonen. Aitan mukana saatiin vastaanottaa myös 300 esinettä käsittävä kokoelma.

Päärakennus 1700-luvulta on Niemen rusthollin torppa Jämsänniemen Ala-Lepolasta. Torpaksi rakennus on melko kookas. Rakennus siirrettiin Pälämäkeen vuonna 1949. Siihen asti rakennuksessa on asuttu. Savutupa eli haikupirtti siirrettiin Koskenpään Kalmalahdesta. Museon muut aitat ovat Juokslahden kylästä. Alueella on lisäksi jalkamylly Hassinkylän Pahulasta ja riihi Herajärveltä, sekä heinälato ja kokkitalli.

Museosta puuttuvat keskeiset piharakennukset, kuten sauna, navetta ja pieneläinsuoja. Pihapiirin ulkopuolelle oli vielä sijoitettu sauna, paja ja riihi, jotka paloturvallisuuden takia sijoitettiin kauemmaksi.

Mahtitalot ja varakkaat torpat

Pälämäen ulkomuseoalueelle on kerätty rakennuksia, jotka esittelevät jämsäläisen keskivarakkaan talonpoikaistalouden elämää 1800-luvun lopulla ja vuosisadan vaihteessa. Osa rakennuksista on 1700-luvulta, mutta esineistöä on myöhemmältä ajalta. Kaikki alueen 9 rakennusta on siirretty Pälämäellä 1960-luvun alkuun mennessä eripuolilta Suur Jämsää.

Pälämäki on edustava esimerkki toisen maailmansodan jälkeisestä palavasta kotiseutuhengestä. Pälämäen Keskeisen perustajan, kotiseutututkija Kalle Niemisen sanoin: "Ei esineitä pidä hukata. Niissä näkyy muinaisuus elävämpänä kuin yksinomaan kuin muistitiedon varassa."

Jämsän seudulla oli ennen toista maailmansotaa melko varakas maatalousyhteisö, jossa suurtilat olivat yleisiä. Varsinkin Jämsänjoen varressa oli suuria komeaksi maalattuja ökytaloja. Suuritilavaltaisuus loi edellytykset yhtenäisen torpparialueen syntymiselle. Vuosisadan vaihteessa Jämsän viljelmistä 81 % oli torppia. Jämsän torpat olivat varsin vakavaraisia, niillä saattoi olla 10-15 hehtaaria, jopa enemmänkin peltoalaa. Ala-Lepolan torppaankin tiedetään kuuluneen piika ja renki.

Alkuperäisimmissä asutuksissa haikupirtti on toiminut niin asuntona, saunana kuin riihenäkin. Jämsästä savutuvat väistyivät korsteenitupien jaloista 1840-60 -luvuilla, Savupirtin lämmityksen aikana talon väki viihtyi mielellään ulkotöissä sakeaa savua paossa.

Kotiseutumuseossa järjestetään vuosittain Perinteinen joulutapahtuma, Pälämäen joulu.

Lisätietoja:
palveluasiantuntija Hannu Ahlstedt, puh. 040 538 0452

 

 

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn