Kirjasto

Aitmatov, Tsingis: Eikä päivä pääty (Tsingiskaanin valkea pilvi)
SN-kirjat, 1990
esitellyt 23.5.2012 Inkeri Kiuru

"Junat näillä main kulkivat lännestä itään ja idästä länteen. Rautatien molemmin puolin näillä main levisivät valtavat autiot lakeudet. Tämä oli Sary Ozeki eli Keltaisten arojen keskimaat.”

Eräänä päivänä taivaalla kaarteleva kotka näkee korkeuksistaan maan pinnalla merkillisen kulkueen. Sen kärjessä ratsastaa mies komeasti koristellulla suurikokoisella kamelilla, Mies on Jedigei, rautatieläinen Boranly-Burannyn seisakkeelta ja kameli on hänen kuuluisa Karanarinsa. Takana ajaa traktori, jonka perävaunussa on valkoisiin kääritty vainaja, Kazangap, vierellään juoppo vävynsä. Ohjaamossa istuu kuljettajan kanssa vainajan poika, mitättömäksi turhantärkeilijäksi koulutettu Sabitsan. Heidän perässään matkaa taittaa vielä kaivinkone kuljettajineen, ja hännänhuippuna jolkottelee takkukarvainen koira.

Jedigei on matkalla tekemään ystävälleen viimeistä palvelusta, hautaamaan hänet perinteiden mukaisesti ikiaikaiselle hautausmaalle. Matkalla Jedigei miettii omaa elämäänsä.

Kirja kuljettaa lukijaansa monella tasolla. Tarut ja legendat, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla. Mikään asia ei ole itsestään selvä, kaikki voi hetkessä kääntyä päälaelleen. Ihmiskunta porskuttaa eteenpäin valtavalla vauhdilla, mutta onko ihminen valmis ottamaan vastaan eteentulevat haasteet?

Samaan aikaan, kun pienellä seisakkeella arkiaherrus jatkuu, ulkoavaruudessa toisensa kohtaavat astronautti ja kosmonautti kokevat jotain suunnatonta, juuri sitä, mihin ihmiset kehittämällään huipputeknologialla ovat tähdänneet: ulkoavaruudesta vastaanotetaan vieras signaali.

Eräänä päivänä seisakkeelle saapuu Abutalip Kuttybajev vaimonsa Saripan ja kahden lapsensa kera. Jedigei tajuaa nopeasti, että Kuttybajevit ovat oppineita, sivistyneitä ihmisiä, joiden pitäisi olla ja tehdä työtä ihan jossain muualla kuin täällä jumalanhylkäämällä seisakkeella. Perheiden välille syntyy lämmin ystävyys. Ja sitten eräänä päivänä Abutalip lähtee eikä palaa koskaan. 
 
18942-Chingiz Aytmatov 110208Jedigei miettii elämänsä kummallisuuksia, pieniä ilon aiheita ja suuria murheita. Mieletöntä sotaa, johon hän joutui nuorena poikana, raskasta työtä, alituista säitten armoilla raatamista ja raastavaa, täyttymättömäksi jäänyttä rakkautta.  
Kulkueen matkan katkaisee piikkilanka-aita. Hautausmaan paikalle on ilmestynyt avaruusasema.
  
Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1980. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, v. 1990 siitä ilmestyi uusi sensuroimaton painos, ja Kuttybajevin perheen kohtalo selvisi.
  
Aitmatovin kieli on kauniin runollista ja helppolukuista. Tarina herättää ajatuksia ihmisen pienuudesta ja suuruudesta, mahdollisuuksista ja niiden hylkäämisistä ja siitä, onko kukaan täysin vapaa, edes taivaalla kaarteleva kotka.

Jaa artikkeli

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn