Kirjasto
Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan
Karisto, 2012
esitellyt xx.xx.2012 Tommi Tapiainen
  
”Minä olin kakkosvaihtoehto. Se oli pahinta. Kun tuntui ettei ole koskaan hyvä missään.”
  
Jossain vaiheessa kirjan tunnelma ottaa ja vie mukanaan. Tällä kertaa se vaati soittamaan Nitsin levyä.
 
Ja sitten se pakollinen aasinsillassa, jossa aasi on tällä kertaa täysin oleellinen. Niitä on romaanin kannessa ja tarinassa. Niin, ja Bakker että Nits ovat hollantilaisia. Mitä tulee mieleen Hollannista? Ainakin tulppaanit, tuulimyllyt, puukengät, vapaamieliset kuppilat ja kansakunta ja jalkapallo.
 
Tähän kuvioon ei ehkä sovi surumielinen, haikean humoristinen tarina miehestä, jolla ei tunnu tapahtuvan mitään ja jonka alta on viety tuoli. Helmer on tarinan auringonlaskuun ratsastava surullisen hahmon ritari. Hän elää isänsä kanssa maatilalla. Isä on jo huonossa kunnossa ja sen sijaan, että Helmer kutsuisi lääkärin, hän kantaa isänsä yläkertaan. Odottakoon siellä kuolemaa.
 
”Millaista se on, kun on kaksosveli?”
”Se on parasta mitä on, Henk.”
”Tunnetko nyt olevasi puolikas?”
  
Isän kuolema olisi vapautus Helmerille. Vihdoinkin hän voisi elää ja tehdä mitä huvittaa. Helmer on kasvanut yhdessä kaksoisveljensä Henkin kanssa. Henk oli heistä se, joka ymmärsi maatilan töitten päälle ja aikoi jatkaa tilanpitoa. Helmerille tärkeämpää oli opinnot Amsterdamissa. Aina, vaiko koskaan, ei käy niin kuin toivoisi. Henk joutuu auto-onnettomuuteen tyttöystävänsä Rietin kanssa ja menehtyy. Helmerin on palattava kotiin ja otettava tila haltuun.
  
Niin on kulunut vuosikymmeniä ja Helmer on alistunut tekemään sitä mitä pitääkin. Hänellä on lampaita, nuorkarjaa ja aaseja. Isä ja hän ovat omavaraisia eivätkä tarvitse juurikaan ulkomaailman palveluksia. Kun Helmer kaupunkireissulla näkee Tanskan kartan, jotain hänen sisällään liikahtaa. Tanska on jonkinlainen satumaa, verrattuna märkään ja saviseen Hollantiin.
  
”Olen hämmästynyt siitä, miten paljon sanoja voi pursuta noin tyrehtyneestä ihmisestä.”
  
Samaan aikaan Riet ottaa Helmeriin yhteyttä ja haluaisi puhua menneistä ajoista. Rietillä on poika Henk, jonka haluaisi lähettää Helmerille töihin, oppimaan tavoille. Pienet arkisten rutiinien muutokset tuovat Helmerin elämään jotain uutta ja ihmeellistä, niin että hänen on itsensä vaikea pysyä perässä. Josko hänellä sittenkin olisi oikeus omaan elämään?
  
Katkeruus isää kohtaan hallitsee romaania ja Helmerin elämää. Hän kuitenkin huolehtii isästään, ei ehkä kovin lempeästi, mutta ei kuitenkaan jätä heitteillekään. Näyttää siltä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Isänsä ohjenuorana oli että jokaisen on pärjättävä omillaan. Isä itse tietenkin ajattelee toimineensa vain poikiensa parhaaksi. Kiltti äitikään ei uskalla uhmata isää. Viimeinkin Helmer on lakannut pelkäämästä isäänsä.

Isä muuttaa yläkertaan on perin eriskummallinen romaani, joka kasvaa hiljakseen. Painostavuutensa alla on ujonlaista huumoria ja pohdiskelua siitä miten tämä elämä meitä heittelee. Se on myös hieno kuvaus kaksoisveljien siteestä, äärettömästä yksinäisyydestä ja identiteetin muodostumisesta.
 
Ja voi sitä lukea ilman Nitsiäkin.
  
  
  
 

 

Jaa artikkeli

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn