Kirjasto

Kuolema EhtoolehdossaMinna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Teos, 2013
esitellyt 25.6.2013 Tommi Tapiainen

"Illalla herätetään kello kahdeksan ja annetaan kello kahdeksan ja annetaan unilääke. Aamulla herätetään kello kahdeksan ja annetaan piristävä pilleri. Ei se ole ihmisen elämää. Niin että Veikko teki viisaasti, kun poltti tupakkaa ja kuoli ajoissa pois."

Minna Lindgren totesi radiohaastattelussa vanhan neuvon: jos haluat kertoa totuuden, kirjoita romaani. Sen hän onkin tehnyt. Kuolema Ehtoolehdossa käsittelee palvelutalon asukkaiden ja työntekijöiden koukeroita.

"Luopuminen oli välttämätöntä, mutta ei luovuttaminen. Maailma pyöri aivaa liikaa työn ympärillä, ja sitten kun ei ollut enää työtä, kukaan ei ollutkaan vapaa vaan ikänsä vanki keskellä loputtomia tyhjiä päiviä."

Ja sattuuhan siellä yhtä ja toista. Kuolema tulee yllättäe, lääkkeiden vahvuudet vaihtelevat ja annostukset tuplaantuvat, suihkussa käydään käsiksi. Kuka laskuttaa ja ketä?

Asukkaista Irma, Siiri ja Anna-Liisa kiinnostuvat talon oudoista tapahtumista ja alkavat omin päin selvitellä asioita. Välillä juodaan viiniä ja käydään hautajaisissa, joskus tuttujen ja joskus vieraiden.

"Ihmiset nääntyivät työhönsä, tähän vanhusten hoitamiseen ja viihdyttämiseen. He saivat aikaan hengenvaarallisen kiireen paikassa, jossa kenelläkään ei ollut kiire mihinkään ja jossa ei koskaan tapahtunut mitään. Hoitaja uupuivat ja lopettivat, menivät hauskempaan työhön ja ottivat vuorotteluvapaata. Siirillä ei ollut aavistustakaan, mitä vuorotteluvapaa oli."

minnalToimittaja Lindgren on saanut journalistipalkinnon ansiokkaasta kirjoitukseen isänsä kuolemasta. Romaani on täynnään ajatuksia herättävää kerrontaa vanhusten elämästä. Hän tarkastelee asioita piikikkään lempeästä, ei saarnaten eikä lässyttäen. Lindgren käsittelee mm. lääkitystä ja elämän pitkittämistä. Rivien välissä hän kysyy, kenen tahtoa palvelutaloissa eniten kunnioitetaan ja mikä lopulta on vanhuksen itsemääräämisoikeus.

Nykyajan lääkecocktailit ovat hurjaa luettavaa. Yhden lääkkeen sivuvaikutuksiin syödään toista ja saattaapi kaikki vaikuttaa keskushermostoon. Niitäkin tapauksia on että vanhuksen tila on parantanut kaikkein eniten kun lääkitys on lopetettu.

"Ruokalistalla vilisi kummallisia sanoja, joita he eivät ymmärtäneet. Annokset olivat aikamoista piperrystä. Sellaiseksi ruoka oli mennyt, kun se ei enää ollut elinehto vaan suosittu harrastus. Toista se oli sodan aikana ja sen jälkeen, silloin ei sopinut leikkiä ruoalla."

Kuolema Ehtoolehdossa on yhtä aikaa viihdyttävä mutta myös vakavasti otettava romaani. Synkkyyteen siinä ei vaivuta, vaan otetaan lasillinen jos muu ei auta.

"Tämä oli vanhuuden hyviä puolia, että sai kulkea aamutakissa, syödä mitä halusi ja tehdä mitä huvitti."

Jaa artikkeli

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn