Kirjasto

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Atena, 2014
esitellyt 14.4.2014 Tommi Tapiainen

"Kuinka minä olen voinut synnyttää tyttären, joka kolmenkymmenen asteen helteessä ajattelee vilustumista?"

Sari Pöyliön esikoisteosta, novellikokoelmaa Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä, voi luonnehtia hieman laimeahkosti "raikkaaksi". Raikaskin se toki on, mutta paljon muutakin: rehevä, riemukas, raju, rujo, rietaskin.

Pöyliön tarinat ovat vauhdikkaita, täynnä käänteitä ja vetävää dialogia. Kokoelman kohteena on äidit ja äitiyden koko kirjo. On äitejä jotka kantavat harteillaan maailman murheet ja äitejä jotka viis veisaavat niistä. Ja sitten on paljon siitä väliltä. Ja kun puhutaan äideistä, puhutaan väkisinkin tyttäristä ja suhteista.

Novellien kantavana voimana on huumori, joka kukkii välillä lämpimästi ja välillä kolkosti.

Matkalla äidin kanssa -novellissa sattuu ja tapahtuu juuri niin paljon kuin saattaa kuvitella. Roolit kääntyvät päälaellaan äidin ollessa huoleton hulda ja tyttären varoessa jokaista hetkeä. Tuska on molemminpuolinen. "Tietenkin äidin piti hankkia sellainen sairaus, jota edes lääkärit eivät tunne", toteaa tytär. "Äiti on äiti, mutta hän on äiti", isä oli kuiskannut.

Novellissa Kellonkissaniitty tie vie sinne hankalamman kautta. Äiti haluaa tulla haudatuksi kotiseudulle, kun taas isälle ajatus rikkaruohopellosta on pöyristys. Tyttärille jää ainoaksi vaihtoehdoksi varastaa ruumis. Matkalla on monta mutkaa ja kuoppaa.

Pallo-Hoover -novellissa todetaan oleellinen. "Irenen äiti osti Pallo-Hooverin kulkukauppiaalta kuusikymmentäluvun lopulla. Lyötyään imurikaupat lukkoon hän karkasi kauppiaan kanssa. Hooverin hän otti mukaansa." Hän sanoo lähtevänsä iloa elämäänsä. Sitähän meistä jokainen kaipaa. Missä onni luuraa, sekin saattaa selvitä. En viitsi paljastaa enempää.

Pohjoinen Suomi on rajaton riemu kotimaiselle kirjallisuudelle. Kemijärveläinen Pöyliö on ammatiltaan toimittaja ja se kyllä näkyy teksteissä. Novellit ovat tiiviitä, kansikuvankin mukaisesti puristettuja timantteja. Tilanteet ovat eriskummallisia, joissa ihmiset toimivat mielestään järkevästi. Lukija saa pyöritellä päätään, kun ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Toivon, että Sari Pöyliöstä kuullaan jatkossakin. Eväitä on vaikka mihin. Jos satut tykkäämään esim. Kreetta Onkelista tai Anna-Leena Härkösestä, tykkäät myös Pöyliöstä ja Pölynimurikauppiaasta.

 

Jaa artikkeli

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn