Kirjasto

irinan levyIrina Björklund: La vie est une fete
Kaiho Republic, 2014
esitellyt 25.7.2014 Tommi Tapiainen

Voi vain kuvitella millaisia ennakkoluuloja näyttelijä saa eteensä, kun alkaa haaveilla laulajan urasta. Irina Björklundilla on saattanut olla helpompaa. Onhan hän tullut tutuksi jo sahansoittajana. Sahansoittokaan ei kuulostane kaikkien mielestä uskottavalta.

Kuulostaakos uskottavalta laulaa suomalaisia lauluja ranskaksi? Se ja sama, mutta se kuulostaa uskomattoman hyvältä. En keksille levylle parempaakaan sanaa kuin kulttuuriteko.

Levy koostuu 12 suomalaisille tutusta laulusta, joiden sanat Björklund on kääntänyt ranskaksi. Hän otti ja vei bändinsä Pariisiin levyttämään kappaleet. Lopputulos on hieno. Kuunnellessa ei ensin huomaa, että kyseessä on "käännösbiisi". Bändin soundi on eläväinen, intiimi ja tyylikäs. Musiikki vie kuulijan illan hämyyn pieneen klubiin, jossa lavalle mahtuu pianisti ja laulaja..

Björklund on valinnut perinteisiä klassikoita, kuten Toivo Kärjen sävellyksen ja Reino Helismaan sanoittaman Tähdet kertovat ja Tapio Rautavaaran Sinisen unen. 80-luvulta tuttuja ovat Kauko Röyhkän Lauralle ja J. Karjalaisen Hän. 2000-luvun uusia klassikoita ovat mm. Samuli Putron Elämä on juhla ja Olavi Uusivirran Sininen kukka.

BJORKLUND irina 201505929 2Valinnat ovat onnistuneita. Ne kuulostavat sovitettuna hyvin "ranskalaisilta", mutta säilyttävät suomalaisen pohjavireen. Kaiho ja melankolia eivät häviä käännöksessä.

Irina Björklund ei ole Edith Piafin reinkarnaatio, mutta totisesti, hänessä tuntuu olevan ainesta vaikka ja mihin. Hän on varttunut Ranskanmaalla, joten ei ihmekään, että kieli taipuu kuin "alkuasukkaalla". Björklund eläytyy musiikkiin hienosti, mutta ei sorru ylitulkintaan. Musiikki soljuu kevyesti ja painottomasti, yhteenhioutuneena. Tunnelma säilyy koko levyn ajan levollisena ja eheänä.

Että on hieno levy. Thank you for the music. Kiitos musiikista. Merci.

 

Jaa artikkeli

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn