LuontoYmparisto

PöllöJämsä sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa Päijänteen länsipuolella. Jämsän seutu kuuluu eteläiseen havumetsävyöhykkeeseen ja suurin osa Jämsän maa-alasta onkin varpuvaltaista kangasta. Alueelta löytyy myös reheviä lehtoja, jylhiä kallioita, pienialaisia soita ja runsaasti pienvesiä. 

Jämsässä on joukko valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteita ja kaavassa suojeltavaksi merkittyjä, paikallisesti arvokkaita kohteita. Tällaisia ovat esimerkiksi lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluva Alhojärvi, rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat Karhusalo ja Paatsalo sekä lehtojen suojeluohjelmaan sisältyvät Säyrylänlehto ja Myllykolu, jotka on rauhoitettu myös luonnonsuojelulailla. Muita luonnonsuojelulailla rauhoitettuja kohteita ovat muun muassa Synninlukon ja Vororotin rotkovajoamat, Vuoritsalon lehmusmetsikkö, Hassilan Rapaisvuori sekä Nytkymen Hämeniemi ja Sudenpesänmaa.

Luonnonmuistomerkkeinä on suojeltu useita yksittäisiä puita tai puuryhmiä. EU:n luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden alueiden Natura 2000-verkostoon on Jämsästä esitetty kahdeksaa kohdetta: Edessalo-Haukkasalo, Isojärvi-Arvajanreitti, Matolammi-Mäntymäki, Nytkymenjärvi, Pitkäjärvenvuoren metsät, Rotkovuoren alue, Vanhaselkä-Ruppavuori ja Väärä-Väihi.

Luontokohteita Jämsässä

Edessalo-Haukkasalo 

Edessalo-Haukkasalon (2659 ha) alueeseen kuuluu Jämsän kaupungin kaakkoisosassa Päijänteen mannerrantaa ja sen edustalla oleva Kolvonsaari ja muutamia pienempiä saaria (Apessaari, Pirttisaari, Pajusaari) sekä Edessalon saaren pohjoispuoli. Kolvonsaaren ja mantereen välinen Edessalmi on jääkauden aikana syntynyt ruhjelaakso. Alue on pinnanmuodostukseltaan varsin vaihteleva ja se aiheuttaa vaihtelua pienilmastoon ja sitä kautta alueen kasvillisuuteen. Saaren puolella on jyrkkiä kallio- ja kivirakkaseinämiä ja aluetta luonnehtivat muutenkin isot korkeuserot.

Suurin osa alueesta on kangasmetsiä, myös lehtoja ja lehtomaisia kankaita on paljon. Soita on vähän ja ne ovat pienialaisia, notkelmiin syntyneitä korpi- tai korpirämejuotteja. Lisäksi kohteella on muutamia selkävesilinnuston kannalta tärkeitä lokkiluotoja, joista yhdellä pesii yksi Päijänteen suurimmista selkälokkikolonioista. Lintudirektiivin lajeja alueelta löytyy 13, muun muassa mehiläishaukka, kuikka, huuhkaja ja pohjantikka. Luontodirektiivin lajeista tavataan ilvestä ja liito-oravaa. Alueella on metsähallituksen 22.10.1995 perustama luonnonhoitometsä. Osa alueesta kuuluu ennestään vanhojen metsien suojeluohjelman täydennykseen (Edessalon alue) ja osa rantojensuojeluohjelmaan (Päijänteen keskiosa).

Isojärvi-Arvajanreitti

Isojärvi-Arvajanreitin (4641 ha) Natura 2000-alue ulottuu Kuhmoisen, Jämsän ja Längelmäen kuntien alueelle. Keskeisen osan kohdetta muodostaa Isojärven kansallispuisto, siihen liittyvä Isojärvi rantojensuojelualueineen sekä Päijänteeseen laskeva, kahdeksan koskea sisältävä Arvajan koskireitti. Isojärven kansallispuiston maisemaa hallitsevat korkokuvaltaan voimakkaasti vaihteleva metsämaasto sekä vesiluonto. Kansallispuistoalueella vuorottelevat korkeat mäet jyrkänteineen ja pitkät kapeat murroslaaksot eli hoilot.

Jyrkkien mäkien välien louhikkoiset alarinteet ovat mustikkatyypin kuusikoita. Paikoin rinteet ovat lehtomaisen reheviä, ylöspäin rinteet muuttuvat karummiksi puolukkatyypin metsiksi. Laet ovat usein jäkälän peittämiä kallioita, joilla kasvaa kilpikaarnaisia ja lakkapäisiä mäntyjä. Suot ovat kapeita korpia laaksojen kivikkoisilla pohjilla, lammenrantanevoja ja -rämeitä sekä kallionlakien soistuneita painanteita. Metsävaltaista kasvillisuutta elävöittää Huhtalan tilan pihapiiri niittyineen, samoin Luutsaaren tila. Kohteeseen kuuluvat ja rantojensuojeluohjelman mukaiset Isojärven ranta-alueet ovat pääosin rakentamattomia varsin jyrkkiä kallio- ja kivikkorantoja. Isojärven kansallispuistosta Päijänteen Arvajanlahteen kulkeva reitti on Päijänteen alueen arvokkaimpia virtaavia vesiä.

Alueen murroslaaksoissa on hienoja jyrkänteitä ja kapeita vesistöjä. Isojärveen ja koskireitille laskee lukuisia puroja ja pikkujokia, joista osassa on taimenta. Luontodirektiivin lajeista alueella asustavat liito-orava, ilves, saukko ja kirjoverkkoperhonen. Lintudirektiivin lajeja on 13, muun muassa harmaapäätikka, mehiläishaukka ja kehrääjä. Luontotyyppejä löytyy 14, joista yleisimpiä ovat vanhat havumetsät, puustoiset suot, luonnontilainen jokireitti sekä karut, kasvipeitteiset kalliot. Alueesta osa on suojeltu kansallispuistona tai koskiensuojelulailla, ja muita osia kuuluu ennestään erilaisiin suojeluohjelmiin (rantoja, erityistä suojelua vaativia vesiä ja arvokkaita kallioalueita).

Matolammi-Mäntymäki

Matolammi-Mäntymäen alue (122 ha) on valtakunnallisesti arvokas luontotyyppien kokonaisuus. Sen kasvillisuus on mäntyvaltaista, ja alueella on järviä, rämettä, korpea ja mäntykankaita. Heräjärven laskupurossa on majavan pato ja heikko rapukanta. Lintulaskennan mukaan alueella pesii 42 lajia, joista kolopesijöitä on noin viidesosa. EU:n luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä alueelta löytyy jopa 11, joista eniten on vanhaa mäntymetsää. Lintudirektiivin mukaisista lajeista tavataan kuutta, muun muassa palokärkiä ja varpuspöllöjä. Alueesta 90 % on valtion maata.

Nytkymenjärvi

Nytkymenjärvi (483 ha) on säännöstelemätön järvi, joka rantametsävyöhykkeineen muodostaa erämaisen kokonaisuuden. Rantametsät ovat vaihtelevasti kuivia kalliometsiä ja tuoreita kankaita. Rannat ovat rakentamattomia, ja niillä on paljon kivikkoa ja louhikkoa. Luontotyyppejä alueelta löytyy peräti 10, joista tyypillisimpiä ovat niukkaravinteinen järvi, jossa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta, sekä pohjoiset (boreaaliset) luonnonmetsät. Luontodirektiivin lajeista tavataan saukkoa, ilvestä, karhua ja liito-oravaa. Lintudirektiivin lajeja alueelta löytyy 12, muun muassa kalatiira, kuikka ja laulujoutsen. Nytkymenjärvi kuuluu ennestään valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan.

Pitkäjärvenvuoren metsät

Pitkäjärvenvuoren metsät (210 ha) koostuvat neljästä pienehköstä ja toisistaan erillään olevasta, lounaiselle Keski-Suomelle tyypillisestä vanhan metsän kohteesta. Ne edustavat ympäristössään jo harvinaistunutta vanhan metsän biotooppia.

Pitkäjärvenvuori ja Ryönänkases ovat loivahkojen mäkimaastojen ja soiden mosaiikkia, Riutanmäki ja Touhulanvuori sekä osittain myös Pitkäjärvenvuori ovat jyrkkärinteisiä "vuorimaisia" mäkiä. Metsät ovat suureksi osaksi kuusivaltaisia mustikkatyypin kankaita, suot osaksi reheviä korpia-nevakorpia, osaksi karumpia mäntypuustoisia rämeitä. Ryönänkasoksen suot ovat pääosin ojitettuja, alueen länsiosassa on ojitetulle suolle tehty tekoallas vesilinnustoa varten. 

Lintudirektiivin lajeista alueella asustavat muun muassa metso, liro, palokärki ja viirupöllö. Alue käsittää Pitkäjärvenvuoren asetuksella perustetun vanhojen metsien suojelualueen sekä Ryönänkaseksen, Touhulanvuoren ja Riutanmäen vanhojen metsien suojeluohjelman täydennyskohteet.

Rotkovuori

Rotkovuoren (47 ha) kallioalue on sekä metsä- että kalliokasvillisuudeltaan arvokas ja monipuolinen rotkolaakso. Rotkojärvi on noin 800 metriä pitkä ja 50 metriä leveä järvi, jonka koko pohjoisranta on jyrkkää kalliota, paikoin jopa 40 metriä korkeaa pystysuoraa kallioseinämää. Siellä tavataan vaateliaita, harvinaisia sammal- ja jäkälälajeja. Jyrkänteen tyvellä on edustavaa, kosteaa lehtopalsamilouhikkoa sekä puronvarsilehtoa. Luontotyypeistä alueella tavataan muun muassa kasvipeitteistä karua kalliota sekä pohjoista (boreaalista) lehtoa. Lintudirektiivin lajeja ovat huuhkaja, palokärki ja pyy. Alue on ennestään todettu arvokkaaksi kallioalueeksi ja pienvedeksi.

Vanhaselkä-Ruppavuori

Vanhaselkä-Ruppavuori (306 ha) on monipuolinen ja laajahko kokonaisuus, jonka ytiminä ovat neljä luonnonmetsäaluetta (Kuruvuori, Lätkännenä, Ruppavuori ja Haukkavuori) sekä luonnontilaisia kalliosaaria ja rantametsiä. Kohde on varsin rikkonainen mutta myös vaihteleva: Kuvioita on kapeista viileistä notkoista massiivisiin kalliojyrkänteisiin ja luonnonmetsiä puhtaista lehtimetsistä kuusivaltaisiin metsiin. Kohteeseen rajattujen kuvioiden luonnontilaisuus on hyvä. Alueella on myös runsas selkävesilinnusto. Kohde onkin varsin merkittävä vanhojen metsien ja selkävesien suojelussa. Kuruvuoren alueella on uhanalaisen lajin elinympäristöä ja kohteella tavataan useita vanhojen metsien lintulajeja.

Ruppavuoren alue on hyönteislajistoltaan edustava vanhan metsän kohde ja se kuuluukin vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Ruppavuoren itärinne on jyrkkä ja hyvin louhikkoinen ja sen tyvellä kasvaa suuria haapoja. Pienilmastoltaan haavikko on kostea. Alueeseen kuuluu myös arvokkaisiin pienvesikohteisiin kuuluva lehtoa kasvava puronotkelma, jonka alaosassa on lähteinen lehtokorpikuvio. Särkijoen rannoilla esiintyy koivu- ja pajuvaltaista luhtaa. Pirttiniemi on keskiosistaan suurelta osin hakattu, mutta rantaan on jätetty kapea suojavyöhyke ja niemen länsiosassa on vielä vanhaa luonnontilaisen kaltaista metsää.

Haukkavuori kuuluu vanhojen metsien suojelun valtion maiden täydennysesitykseen ja siinä se on esitetty muulla tavoin suojeltavaksi kuin asetuksella perustettavaksi suojelualueeksi. Alue sijaitsee Päijänteen länsirannan lähellä. Haukkavuoreen kuuluu jyrkkä kallioseinämä, joka on lähes 800 m pitkä, likimain pohjois-eteläsuuntainen ja etelään viettävä. Jyrkimmät kohdat ovat pystysuoraa noin 10 m korkeaa kallioseinämää. Lisäksi alueeseen kuuluu Haukkavuoren kaakkoon viettävä loivempi rinne, jossa on mänty-kuusi-koivu-haapa-sekapuusto, kelopuuta on jo jonkin verran. Kasvillisuus on puolukka-mustikkatyypin kangasta.

Sokkovuoren alue on Haukkavuoren lounaispuolella sijaitseva Päijänteen niemi, jolle ovat tyypillisiä kallioiset rinteet ja kitulias mäntyvaltainen puusto. Niemen kaakkois- ja länsirannalla on kaavoitettu kesämökkitontteja, jotka eivät ole tämän Natura -rajauksen sisällä. Selkäsaaressa pesii huomattava määrä selkälokkeja (35 paria), kalatiiroja (20 paria) ja saarissa tavataan myös kaikki kolme Suomessa pesivää pientä jalohaukkalajia. Pikkusaaret ovat näin ollen merkittäviä uhanalaisen lajiston esiintymisalueita. Luontodirektiivin lajeista alueella asustavat liito-orava ja kirjoverkkoperhonen. Lintudirektiivin lajeja on peräti 15, muun muassa ampuhaukka, mehiläishaukka ja pikkulepinkäinen.

Väärä-Väihi

Väärä-Väihi (37 ha) on arvokas vanhan metsän ja pienvesiluonnon muodostama kokonaisuus talousmetsäalueen sisällä. Alueeseen kuuluvat suoreunuksinen Väärä-Väihin lampi ja sen viereiset luonnonmetsät. Luontotyypeistä alueella on pohjoista luonnonmetsää, humuspitoinen lampi ja vaihettumis- ja pallesuota. Lintudirektiivin lajeista siellä asustavat palokärki ja pikkulepinkäinen. Alue kuuluu ennestään vanhojen metsien suojeluohjelmaan, ja sijaitsee valtion maalla.

Lue lisää 

Jaa artikkeli

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn