Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa kosketukseni Yliperän talviseen luontoon syntyi vetämässäni luontokerhossa. Rajojen kokeilu oli retken ajatus nuoria ajatellen. Porukka kun oli 15 vuotiaita niin vaativuuskin oli suunniteltava tätä ajatellen. Telttareissua en uskaltanut ajatella, mutta kohtuullisen päivämatkan päässä oleva varaustupa tuntui hyvältä kohteelta. Matka Saarijärvelle 20 asteen pakkasessa oli sopivan vaativa olosuhteisiin nähden. Teimme reissun hiihtoloman aikaa, eli helmikuun lopussa. Kouluaikaan muita yhtä pitkiä lomia kun ei kevättalvella ole. Olimme varanneet Saarijärven varaustuvan kolmeksi päiväksi. Meitä lähti mukaan kolme yläasteen oppilasta kerhostani.
Aurinko paistoi ja pakkasta oli 10-15 astetta, kun lähdimme Kilpisjärveltä moottorikelkoilla ajettua Kalottireittiä pitkin suksilla kohti tunturimaisemia. Ylhäällä tunturissa maisemat peittyivät sumun sekaan ja näkyvyys oli huono. Matkan korkeimmalla kohdalla Muurivaaroilla pidimme tauon keittämällä Trangialla lämmintä juotavaa lumesta vettä sulattamalla. Tuuli ja pakkanen teki olon kylmäksi, mutta paleltumia ei syntynyt. Niistä oli pidettävä koko ajan huolta.
Saavuimme varaustuvalle ongelmitta. Tuvassa saimme olla omissa oloissa koko ajan. Sää jatkui sumuisena. Teimme pieniä hiihtoretkiä mm. Salmikuruun, mutta 20 asteen pakkasen vuoksi pysyttelimme sisällä lepäillen, ruokia tehden ja korttipelejä pelaten.

Paluumatka sujui helposti aurinkoisessa pakkassäässä alamäkeä kohti Kilpisjärven retkeilykeskusta. Mökkimajoituksen olimme varanneet etukäteen. Mökille menevä tie oli kuja, jonka molemmin puolin oli yli 1,5 metriä lunta. Ajoimme jonkinlaista ränniä mökille. Saunottiin retkeilykeskuksen saunassa ja vietettiin mukava ilta mökissä kaikenlaista rupatellen.

Kuva. Saarijärven tuvalla


Kuva. Kevätauringon loistetta tunturissa.

Kuva. Takaisin Kilpisjärvellä.