Noora Pahkalan tie vei Jämsästä maailmalle

Noora Pahkala
Citibank

 

Tehtaalla on käynyt porukkaa ympäri Suomea, mutta nyt voi alkaa sanoa, että kävijöitä on ollut ympäri maailmaa. Noora asuu tällä hetkellä Hong Kongissa, mutta on alun perin Jämsästä kotoisin. Täältä voi ponnistaa minne vaan.

Kun lukio oli käyty Jämsässä, oli 18-vuotiaalle Nooralle itsestään selvä päätös lähteä au pairiksi ulkomaille.  Noora lähti toiselle mantereelle Amerikkaan, Minnesotan osavaltioon ja myöhemmin Montanaan. Elämä ulkomailla vei jo tuolloin mennessään. Suomeen Noora palasi vielä suorittamaan korkeakoulututkinnon. Hän opiskeli Helsingin kauppakorkeassa englanniksi kandidaatin tutkinnon, ja Hankenissa hän valmistui alansa maisteriksi. Yliopistosta Noora lähti puoleksi vuodeksi Lontooseen harjoitteluun, mutta kuudesta kuukaudesta tulikin seitsemän vuotta. Tuolloin Lontoossa alkoivat pankkimaailman työt, ensin Skandinaviska Enskilda Bankenissa ja myöhemmin Bank of New Yorkissa. Elämä Lontoossa oli kuitenkin hyvin työntäyteistä, ja siten kuluttavaa. Lopulta Noora irtisanoutui työpaikastaan ja muutti Australiaan.

 

Elämä Australiassa oli erilaista kuin Lontoossa. Työ ja vapaa-aika olivat paremmin tasapainossa, elämä oli rentoa. Kuulemma mielikuva huolettomasta surffielämästä ei ole edes kaukana totuudesta vaan käytännössä todellisuus. Noora kertoo, että tulee aina pitämään Australiasta. Hän asui siellä kymmenen vuotta ja piti elämästä siellä, mutta lopulta urasuunnitelmat saivat suuntaamaan toisaalle. Töitä pystyi tekemään kyllä Australiassakin, mutta sijainti ei ollut niiden kannalta paras mahdollinen. Kaikki oli hyvin australiakeskeistä, kun taas esimerkiksi Aasiasta käsin kohteena ja mahdollisuutena on koko maailma. Työt Citi-pankissa veivät siis jälleen uuteen maanosaan, lokakuussa 2020 oli aika muuttaa Hong Kongiin.

Tällä hetkellä Noora työskentelee Citi-pankissa kansainvälisessä riskitiimissä. Työntekemisen kulttuuri on Aasiassa hyvin erilainen kuin vaikka Suomessa. Työpäivät alkavat kahdeksan aikoihin aamulla ja on ihan tavallista jatkaa töiden tekoa myöhään illalla puoli kymmeneen asti. Noora tekee töitä kotoaan käsin, jolloin kunnon taukoja työpäivän aikana on myös haasteellisempaa pitää kuin toimistossa muiden ihmisten ympäröimänä. Päivät ovat hyvin pitkiä ja koostuvat enimmäkseen puhelimessa istumisesta ja Zoom-palavereista. Useimmat ihmiset tekevät samanlaista työpäivää, ympäristön odotukset työn suhteen ovat korkealla, ja vaikka töitä tekisi kellon ympäri, omat tunnit voivat tuntua pieniltä toisiin verrattuna. Usein näkee, että työsähköposteja lähetetään vielä puolenyön jälkeenkin. Suomalaisena kaduntallaajana tuntuu ihmeelliseltä, että sellaisia työpäiviä voi jaksaa. ”Kyllähän siihen joskus väsyy”, Noora kommentoi. Hänen sanoin olisi mahtavaa, jos työt voisi lopettaa vaikka seitsemältä tai kahdeksalta illalla. Jos työt loppuvat neljältä, niin se tuntuu ihan vapaapäivältä. Noora tekee työpäivää päivän aikana käytännössä kolmelle aikavyöhykkeelle: aamulla on Aasia, päivällä Eurooppa ja illalla Amerikka. Keskittymisen pitäisi pysyä hyvänä iltaan asti, koska Amerikan päässä on ne isoimmat pomot ja tärkeimmät puhelut.

Työn tekeminen Hong Kongissa uuvuttaa paljon, mutta elämää helpottaa paljon se, että miehellä on mahdollisuus tehdä kotona kotityöt. Noora ei pidä ajatuksesta palkata kodinhoitajaa, vaikka se on Hong Kongissa todella yleistä. On oikeastaan poikkeus, jos taloudella ei sellaista ole. Kodinhoitajia palkataan tekemään monenlaisia arjen asioita, tavallisesti siivoamaan tai hoitamaan lapsia. Viikonloppuisinkaan harvemmin näkee länsimaalaisia vanhempia ulkona omien lastensa kanssa, yleensä lapsia viihdyttää aasialaistaustainen lapsenvahti, joka on palkattu hommaan hyvin pieneen hintaan. Eräällekin pariskunnalle meni aasialainen nainen siivoamaan joka päivä, mutta myöhemmin paljastui, että tämä meni sinne tekemään pariskunnan pienelle puudelille kasvisruokaa.

Hong Kong on kuitenkin myös paljon muutakin kuin yli seitsemän miljoonaa ihmistä pilvenpiirtäjien keskellä. Itseasiassa Hong Kongissa on luontoa enemmän kuin asutusta. Ihmiset retkeilevät viikonloppuisin, ja Thaimaata muistuttavat merenrannat turkoosilla vedellä ovat lähellä. Luonto ja sen tuomat harrastusmahdollisuudet ovat Noorankin kotoa vain viiden minuutin päässä. Sen ansiosta ei ole koskaan ollut oloa, että nyt pitää päästä pois Hong Kongista. Kaupunki on myös suunniteltu hyvin toimivaksi, vaikka ihmisiä on paljon. Julkinen liikenne tulee aikataulussa ja kierrätys toimii. Hong Kongissa on suuret tuloerot, mutta harvat ovat joutilaita. Aamu kuudelta voi nähdä eläkkeellä olevia mummoja harjoittelemassa tai chitä, ja eläkeläiset keräilevät pahvilaatikoita kierrätyspisteisiin saadakseen vähän lisätuloja. Työntekomoraali on kova kaiken ikäisillä. Vaikka kiireen tuntu on suurkaupungissa vahvasti läsnä, on kiitollisuudella ja avuliaisuudella toisia kohtaan hyvin tilaa. Siitä voisimme me ottaa vähän oppia.

Noora on ollut pari viikkoa tekemässä töitä Suomesta käsin, ja jää nyt hetkeksi oikealle lomalle. Vaikka elämä on nyt maailmalla, tuntuu silti Suomi aina kodilta ja olo suomalaiselta, täällä on mukava käydä. Jämsä Tehdas saa kiitosta siitä, että nettiyhteydet ovat hyvät, ja etenkin siitä, että tänne on ollut helppo tulla. Kokemukseen on kuulemma ollut viiden tähden arvoinen. Ovi on tietysti auki myös seuraavan kerran, kun Noora tulee käymään kotonaan Suomessa, täällä Jämsässä. Oma aikansa kuulemma meni, että hektisyyden tunne hävisi ja pääsi taas kiinni Jämsä-meininkiin. Täällä on rauhaa, hiljaisuutta, ja erilaista luontoa.

Loman jälkeen on edessä paluu Hong Kongiin, mutta suunnitelmat ovat jo osittain ensi vuodessa. Ajatuksena olisi vaihtaa ensi vuonna maisemaa New Yorkiin, taas jonkun uuden äärelle, jonka haluaa kokea. Ei ole selvää vastausta siihen, missä Noora aikoo vielä tulevaisuudessa asua, ja olisiko pysyvä paluu Suomeen joskus edessä. Saa tapahtua, mitä tapahtuu, kyllä- tai ei- vastausta ei kannata lyödä lukkoon. Vuosi oli 2004, kun Noora lähti Suomesta, ja kerran kun lähtee, vie se helposti mennessään. Ulkomaat antavat kokea kaikkea, joutua hukkaan, ja ei aina tarvitse tietää mihin mennä. Lontoossa oli hyvää aikaa, mutta sinne ei ole kaipuuta palata. Australia sen sijaan saattaa kutsua vielä joskus takaisin.

Tärkeää on kuitenkin se, että ei elämässä yritä elää vanhoja hyviä muistojaan uudestaan, koska kaikki on aina sidottua ajoitukseen, tilanteeseen ja sen hetkisiin ihmisiin. Noora mielellään muistelee kaikkia hyviä hetkiä, mutta suunta on aina eteenpäin.