Kulttuuri ja taide ovat lähellä Johanna Suomisen sydäntä

Johanna Suominen on ylpeästi jämsänkoskelainen perheenäiti, jolle kulttuuri ja taide ovat lähellä sydäntä. Kirjat ovat kuuluneet elämään lapsesta asti ja innostus kirjallisuutta sekä kirjoittamista kohtaan on vienyt mukanaan.

Ylpeästi jämsänkoskelainen

 

Johanna Suominen kuvaa itseään humanistiksi ja värikkääksi kulttuurihörhöksi. Työkseen hän on tällä hetkellä freelance-toimittaja, Keskisuomalaisen avustaja, kriitikko, Jämsän kaupungin sisällöntuottaja, työväenopiston opettaja sekä Jämsänlaakson setlementin hanketyöntekijä. Pitkästä listasta huolimatta Johannan puheesta ei saa sellaista kuvaa, että työn tekeminen hallitsisi liikaa elämää, vaikka sen onkin mieleistä.

”Ennen kaikkea olen kuitenkin äiti, se on mulle kaikista tärkein rooli.”

Päiväkahveilla - 16.6.2022

Kirjallisuus vei mukanaan

 

Johanna kertoo kasvaneensa kirjojen ympärillä. Hän viihtyi tarinoiden keskellä ja piti myös itse kirjoittamisesta. Tulevaisuuden suunnitelmat lukion jälkeen eivät kuitenkaan aina ole olleet selkeät.

Käänteentekevä hetki tapahtui Johannan mukaan lukiossa äidinkielen tunnilla. Oppitunnilla oli vieraana kirjallisuuden opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin ei voinut googlettaa tietoa mielenkiintoisista oppialoista. Sen vuoksi kirjallisuuden opiskelijan vierailu herätti innostusta siitä, että kirjallisuuden maailmaa voikin opiskella yliopistossa.

Valmistuttuaan Jämsänkosken lukiosta 1997 Johanna avasikin heti kirjallisuuden pääsykoekirjat. Ne vilisivät uutta sanastoa ja aiheuttivat epätoivoa, eivätkä yliopiston ovet vielä ensimmäisenä vuonna auenneet.

 

Oriveden kautta Jyväskylään

 

Johanna päätyi kuitenkin välivuoden sijaan hakemaan Oriveden opiston taidealan kouluun. Kouluun haettiin tekstinäytteellä ja Johanna valittiin sinne opiskelemaan kirjallisuutta ja kirjoittamista. Sisäoppilaitos oli täynnä eri alojen taiteilijanuoria. Se oli ympäristönä poikkeuksellinen ja inspiroiva. Johanna eli ja hengitti kirjoittamista, ja sitä tehtiinkin valtavan paljon. Myös varmuus sitä kohtaan lisääntyi, että kirjallisuuden opiskelu on juuri se oma juttu.

Orivedellä vietetyn vuoden jälkeen koitti taas aika avata yliopiston pääsykoekirjat. Vuoden vanha pääsykoekirja ja siihen tehdyt lukuisat merkinnät tuntuivat jopa huvittavilta. Johanna pääsikin sinä vuonna opiskelemaan kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon. Opiskelu oli mieleistä, vaikka asuinpaikka vaihtuikin yliopiston loppupuolella Jyväskylästä takaisin Jämsänkoskelle.

”Jämsä on maailman paras paikka – etenkin Jämsänkoski.”

Maisteriksi Johanna valmistui 2005 pääaineenaan kotimainen kirjallisuus. Johanna kirjoitti gradunsa Petri Tammisen tuotannosta miestutkimuksen näkökulmasta. Gradussa käsiteltiin maskuliinisuuden representaatioita, jotka ilmenevät Tammisen tuotannossa esimerkiksi maskuliinisuuden kuvan rikkomisena ja ei-perinteisinä sankarihahmoina.

Gradun kirjoittaminen oli hyvä kokemus. Kirjallisuudentutkimus houkutteli Johannaa, ja hän aloittikin jatko-opinnot suoraan valmistumisen jälkeen. Apurahakaudet olivat kuitenkin vain lyhyitä pätkiä, joten rinnalla oli alusta alkaen tehtävä myös muita töitä.

Tyytyväisyyttä ja vapautta

 

Jatko-opintohaaveet eivät koskaan kuolleet, mutta työelämä vei mukanaan. Tällä hetkellä leipä on palasina maailmalla, eikä työelämä siten käy tylsäksi. Työssään Johanna saa olla paljon tekemisissä positiivisten näkökulmien ja tarinoiden äärellä, ja taide sekä kulttuuri ovat pysyneet mukana niin työssä kuin myös vapaa-ajalla.

Omassa työssään Johannalla on tilaa olla kirjoittajana luova ja värikäs. Yrittäjänä toimiminen tuo tietynlaista vapautta muun muassa aikataulujen suhteen. Yksittäistä verbiäkin voi jäädä hetkeksi pohtimaan, jos tekstiin haluaa juuri oikean vivahteen. Johanna ei myöskään koe harmitusta siitä, ettei hänestä tullutkaan suurta kirjailijaa tai huippututkijaa:

”Tämä on hyvä, olen onnellinen tästä tilanteesta.”

 

Lisää tarinoita Tehtaan arjesta