Lähikukkia Jämsästä, olkaa hyvä

Talvi on jo tullut, mutta Urosen puutarhalla on ikuinen kevät. Kasvatushuoneen ovesta sisään astuessa tuntuu kuin astuisi suoraan pakkasesta kesään. Täällä, Jämsän Olkkolassa sijaitsevalla puutarhalla, tuhannet joulutähdet ja muut kukkaset odottavat parhaillaan pääsyä jouluisiin koteihin.

Yhdessä kukkapenkissä loikoilee myös puutarhakissa Ruusu. Mirrillä on oikeat kissanpäivät, kun se on löytänyt lämpöisen paikan kukkalamppujen alta.

Ruusuja poimitaan useita kertoja viikossa, jolloin niiden tuoreus on taattu, kertoo Kaisa Uronen.

Urosen puutarha. Kuvaaja: Päivi Ketolainen

Kasvihuoneissa. liljat, ruusut ja hyasintit tuoksuvat, ja jopa kielot nousevat taimelle.

– Niiden on tarkoitus aueta jouluksi, hymyilee yrittäjä Kaisa Uronen.

Kaisa ja Kalle Urosen omistama puutarha on harvinaisuus. Suomessa on vain muutama alan yritys, joka tuottaa leikkokukkia ympäri vuoden. Erityisesti ruusuhuoneet ovat pariskunnan ylpeyden aihe.

Urosen puutarhalla kukkien kasvatus on jatkunut katkeamatta 1950-luvulta asti.

– Meistä on mukava pystyä myymään itse kasvatettuja kukkia, sanoo Kalle Uronen.

Kotimaisia kukkia kysytään

Suomeen tuodaan paljon leikkokukkia Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Viime aikoina kotimaisten kukkien arvostus on kuitenkin noussut. Lähikukat ovat trendi siinä, missä lähiruoka.

– Meillä käy paljon sellaisia asiakkaita, jotka varmistavat, että kukat ovat meidän omalta tarhalta, Kaisa Uronen kertoo.

Kukat kasvatetaan Olkkolassa ja ne lähtevät asiakkaiden matkaan pääasiassa Jämsän keskustassa sijaitsevasta liikkeestä.

– Hieman niitä riittää myös tukkuvälitykseen.

Sesonkiaikaan eli alkukesällä Uroset työllistävät jopa 20 henkilöä yrityksen eri toimipisteissä. Keväisin puutarhalla kasvavat myös kesäkukkien taimet. Myyntipisteitä on kukkakaupan ja puutarhan lisäksi kesäaikana kahdessa taimimyymälässä.

Vakituisia työntekijöitä Urosella on seitsemän. Asiakkaiden käytössä ovat myös hautaustoimistopalvelut.

Antero ja Kaisa: Ruusut ovat Urosen puutarhan ylpeys ja silmäterä. Antero Uronen esittelee miniänsä Kaisa Urosen kanssa tarhan tuotantoa.

Urosen puutarha. Kuvaaja: Päivi Ketolainen

Sukupolvet vaihtuvat, yrittäjyys jatkuu

Urosen puutarhan perustivat vuonna 1954 Kalle Urosen isovanhemmat Aili ja Paavo Uronen. Samana vuonna aloitti toimintansa Kaipolan paperitehdas. Vuosikymmenien ajan tehdas ja puutarha toimivat naapureina, mutta nyt on paperinvalmistus päättynyt. Kukkien kasvatus sen sijaan jatkuu.

– Vuonna 1968 yritystä jatkoivat omat vanhempani Marketta ja Antero Uronen. Minä ja Kaisa jatkoimme yrittäjinä vuodesta 1996 lähtien, kertaa Kalle Uronen perheyrityksen historiaa.

Kotimainen leikkokukka on kokenut vuosien saatossa sekä ylä- että alamäkeä. Välillä kotimaisesta ruususta oli suorastaan ylituotantoa. Nuori yrittäjäpari olikin jo aikeissa lopettaa ruusunkasvatuksen.

– Mutta Marketta-äitini sanoi, että ei kai meillä ryhdytä myymään kenialaisia ruusuja! Niin päätimme jatkaa ja tänään olemme päätöksestä kiitollisia, sanoo Kalle Uronen.

Pitkän päivätyön kukkien parissa tehnyt Marketta Uronen menehtyi viime kesänä.

Biolämpö on tätä päivää

Kun kasvatuspinta-alaa on lasikaton alla 3500 neliötä, huolehdittavaa on paljon. Varsinkin talviaika tuo haastetta toimintaan, jotta jokaiselle kasville riittää sopivasti lämpöä ja valoa. Varsinkin lämmitysenergian kulutus on runsasta.

– Olemmekin panostaneet biolämpöön. Lämpö on tuotettu vuodesta 2006 lähtien kotimaisilla  puupelleteillä, Uroset kertovat.

Energian kulutuksen minimointi on muutenkin tätä päivää. Urosilla on tehty auditointi, jonka tuloksena täyttyvät sirkkalehtimerkin kriteerit. Valoviljelyä kehitetään, ja led-valot ovat lähiaikoina tulossa hillitsemään valaistuksen sähkönkulutusta.

– Kaikessa tuotannossa pyrimme kotimaisuusasteen nostoon. Tuntuu kummalliselta, että Suomeen tuodaan maailmalta esimerkiksi jäkälää ja sammalta, Kalle Uronen pohtii.

Kodit ja pihat kukkimaan

Innostus puutarhaan on syntynyt sekä Kaisalla että Kallella jo pienenä. Kallen lapsuuskoti on ollut samassa pihapiirissä kuin perheen kauppapuutarha.

Myös Kaisan äiti oli Kajaanissa innokas kotipuutarhuri. Saman innostuksen hän tartutti tyttäreensä. Sekä Kaisa että Kalle Uronen ovat opiskelleet puutarhatiedettä. Ammatti on myös yhdistänyt heidät.

– Me tapasimme työn puitteissa, kun olimme Närpiössä opintojemme harjoitteluaikana. Siellä menimme naimisiinkin, he kertovat.

Nyt on eletty pari vuotta erikoista aikaa ja se on näkynyt myös kukka-alalla. Tilaisuuksia ja tapahtumia on ollut vähän, joten juhlakukkia ei ole liiemmin tarvittu.

– Hautajaisten typistyminen muutaman hengen tilaisuuksiksi vähensi huomattavasti surusidonnan määrää.

Yllätys onkin, ettei kukkien kokonaiskysyntä koronan myötä silti vähentynyt. Kun on oltu paljon kotona, sinne on haluttu kukkia ilahduttamaan omaa arkea. Puutarhainnostuskin on ollut valtaisaa kahtena viime kesänä ja se on näkynyt kesäkukkien kysynnässä.

Kukkaisbuumi tietää hyviä aikoja myös kauppapuutarhureille.

Teksti ja kuvat: Päivi Ketolainen

Jaa sosiaalisessa mediassa

Read also